"Ka-go-da?" kuiskasi Tarzan allansa olevalle apinalle.
Saman kysymyksen hän oli kuiskannut Terkozille, ja apinain kielessä se merkitsee: "Antaudutko?"
Akut ajatteli ritisevää ääntä, jonka hän oli kuullut juuri ennenkuin
Molakin paksu niska oli taittunut, ja tunsi väristystä.
Hän ei kuitenkaan tahtonut luopua kuninkuudesta ja teki taas ponnistuksen vapautuakseen, mutta äkillinen kiduttava puristus kaulanikamia vastaan pakotti hänen huuliltaan valittavan vastauksen ka-go-da!
Tarzan hellitti otettaan hieman. "Sinä voit vielä tulla kuninkaaksi,
Akut", sanoi hän. "Tarzan sanoi sinulle, ettei hän välitä
kuninkuudesta. Jos joku nousee vastustamaan oikeuttasi, auttaa Apinain
Tarzan sinua taisteluissasi."
Apinamies nousi, ja Akut teki hitaasti samoin. Pudistaen pyöreätä päätänsä ja muristen vihaisesti tallusti hän vaappuen heimonsa luo ja katsoi ensin toiseen ja sitten toiseen niistä suurimmista uroksista, jotka mahdollisesti ryhtyisivät kiistelemään hänen kanssaan johtoasemasta.
Mutta kukaan ei tehnyt sitä. Sensijaan he vetäytyivät pois hänen lähestyessään, ja pian koko joukko meni viidakkoon ja Tarzan jäi taas yksin rannikolle.
Apinamiestä vaivasivat haavat, jotka Molak oli tuottanut, mutta hän oli tottunut ruumiillisiin kärsimyksiin ja kesti kaikki tyynesti ja urheasti kuten villieläimet, jotka olivat opettaneet häntä elämään viidakon elämää ikäänkuin hänkin olisi syntynyt siihen.
Hän huomasi ensi sijassa tarvitsevansa hyökkäys- ja puolustusaseita, sillä hänen kohtauksensa apinain kanssa ja Numa-leijonan ja Sheeta-pantterin kaukainen, villi ulvonta osoitti hänelle, ettei hänen elämänsä tulisi olemaan toimettoman rauhallista ja turvaisaa.
Hän oli vain palannut vanhaan elämäänsä, joka oli yhtämittaista verenvuodatusta ja vaaraa — nyt piti olla takaa-ajajana tai takaa-ajettuna. Julmat pedot väijyisivät häntä kuten ne olivat väijyneet ennenkin, eikä olisi hetkeäkään, ei päivällä eikä yöllä, jolloin hän ei tarvitsisi niitä alkeellisia aseita, joita hän saattoi käsillä olevista aineista tehdä.