"En olisi hämmästynyt, herra Rokoff", sanoi hän, "jos olisitte koettanut väkivalloin pakottaa minut alistumaan pahoihin haluihinne, mutta en olisi milloinkaan voinut kuvitella teitä niin typeräksi, että luulisitte minun, John Claytonin vaimon, tulevan teille vapaaehtoisesti, vaikkapa henkenikin pelastamiseksi. Olen tietänyt teidät lurjukseksi, herra Rokoff, mutta tähän mennessä en ole pitänyt teitä houkkiona."
Rokoffin silmät supistuivat ja suuttumuksen puna karkoitti kalpeuden hänen kasvoiltaan. Hän astui uhkaavasti askeleen nuorta naista kohti.
"Saammepa nähdä, kuka lopulta on houkkio", sähisi hän, "kun olen taivuttanut sinut tahtooni ja olet kehnon amerikkalaisen itsepäisyytesi takia menettänyt kaikki, mitä pidät kalliina — pienokaisesi hengenkin, — sillä pyhän Pietarin luiden nimessä minä luovun kaikista entisistä suunnitelmistani kakaran suhteen ja raastan siltä sydämen rinnasta aivan silmiesi edessä. Saat huomata, mitä Nikolas Rokoffin herjaaminen merkitsee."
Jane Clayton kääntyi väsyneesti poispäin.
"Mitä hyödyttää", sanoi hän, "selitellä, kuinka syvälle kostonhimoinen luonteenne voi vajota? Ette voi taivuttaa minua uhkauksillanne ettekä teoillanne. Pienokaiseni ei voi harkita omasta kohdastaan, mutta minä, hänen äitinsä, voin nähdä, että jos hänen suotaisiin elää miehen ikään, nim hän uhraisi ilolla henkensä äitinsä kunnian puolesta. Vaikka rakastankin häntä sanomattomasti, en tahtoisi ostaa hänen elämäänsä sellaisesta hinnasta. Jos tekisin siten, kiroisi hän muistoani kuolinpäiväänsä asti."
Rokoff oli nyt aivan suunniltaan, koska hänen ei onnistunut saattaa nuorta naista kauhun valtaan. Hän tunsi vain vihaa Jane Claytonia kohtaan, mutta hänen sairaloiseen mieleensä oli johtunut, että jos hän voisi pakottaa Janen suostumaan vaatimuksiinsa omansa ja lapsen elämän pelastamiseksi, täyttyisi hänen kostonsa malja reunoja myöten, kun hän saattaisi Euroopan pääkaupungissa kerskua siitä, että hänellä oli ollut loordi Greystoken puoliso rakastajattarenaan.
Hän astui taas askeleen nuorta naista kohti. Hänen ilkeät kasvonsa olivat vääristyneet raivosta ja kiihkosta. Hän hyppäsi villieläimen tavoin nuoren naisen kimppuun, iski vahvat sormensa hänen kurkkuunsa ja työnsi häntä taaksepäin makuusijaa kohti.
Samassa hetkessä hytin ovi avautui meluisasti. Rokoff hypähti pystyyn ja näki kääntyessään ruotsalaisen kokin.
Miehen tavallisesti viekkaisiin silmiin oli tullut täydellisen typeryyden ilme. Hänen alaleukansa lerpatti tylsästi, ollen sopusoinnussa kasvojen muun sävyn kanssa. Hän järjesteli toimeliaasti lady Greystoken ateriaa pienoiselle pöydälle hytin toisella puolella.
Venäläinen tuijotti häneen raivoisana.