"Mitä tarkoitat, kun tulet tänne ilman lupaa?" huudahti hän. "Mene ulos!"
Kokki käänsi vedensiniset silmänsä Rokoffiin päin ja hymyili ilmeettömästi.
"Mine luule, rupe tuulema, hyvin pian, hyvin kova", sanoi hän ja alkoi taas järjestellä harvalukuisia vatejaan pikku pöydälle.
"Ulos täältä tai heitän sinut menemään, kurja pölkkypää!" karjui Rokoff astuen uhkaavasti askeleen ruotsalaista kohti.
Andersson hymyili hänelle yhä typerästi, mutta hänen ruskea kouransa tarttui varovasti pitkän, kapean veitsen kahvaan, joka pisti esiin tahraista esiliinaa kannattavan likaisen nuoran takaa.
Rokoff näki liikkeen ja pysähtyi äkkiä. Sitten hän kääntyi Jane
Claytonin puoleen.
"Annan teille huomiseen asti aikaa miettiä vastausta kysymykseeni", sanoi hän. "Kaikki laivassaolijat lähetetään jollakin tekosyyllä rannalle, teitä ja lasta, Paulvitshia ja minua lukuunottamatta. Sitten voitte häiritsemättä nähdä, kuinka pienokainen kuolee."
Hän puhui ranskaa, jotta kokki ei ymmärtäisi hänen sanojensa synkkää sisältöä. Lopetettuaan puheensa hän meni meluisasti hytistä luomatta enää katsettakaan mieheen, joka oli keskeyttänyt hänet katalassa aikeessaan.
Hänen mentyään Sven Andersson kääntyi lady Greystokeen päin — typerä ilme, joka oli salannut hänen ajatuksensa, oli kadonnut, ja sensijaan kuvastui kasvoissa viekkautta ja kavaluutta.
"Hen luule mine oli hupsu", sanoi hän. "Hen oli itse hupsu. Mine osa franska."