Kun tiheässä ryhmässä Tarzanin ja Sheetan ympärillä olevat soturit huomasivat, että todellinen, lihaa ja verta oleva pantteri oli keskeyttänyt heidän kuolemantanssinsa, rohkaistuivat he hieman, sillä kaikkien noiden keihäiden keskellä oli mahtavan Sheetankin kohtalo selvä.
Rokoff kiihoitti päällikköä antamaan käskyn, että keihäsmiehet sinkoisivat aseensa, ja neekeri oli vähällä komentaa heidät tähän, kun hänen silmänsä, seuraten apinamiehen katsetta, sattumalta suuntautuivat Tarzanin toiselle puolelle.
Päällikkö kääntyi kauhusta kiljaisten ja pakeni kylän porttia kohti, ja kun hänen alamaisensa katsoivat ympärilleen nähdäkseen hänen pakonsa syyn, pötkivät hekin tiehensä — heitä vastaan näet harppoivat Akutin kauheat apinat, joiden valtavat ruhot näyttivät vieläkin suuremmilta kuunvalossa ja leiritulen hohteessa.
Samassa kun alkuasukkaat lähtivät pakoon, kaikui apinamiehen villi huuto neekerien kiljunnan yli, ja siihen vastaten syöksyivät Sheeta ja apinat karjuen pakolaisten jälkeen. Jotkut soturit kääntyivät taistelemaan raivostuneiden vastustajiensa kanssa, mutta rajujen petojen hillitön hurjuus toi heille verisen kuoleman.
Toiset surmattiin paetessaan, ja vasta sitten kun kylä oli tyhjä ja viimeinen neekeri kadonnut pensaikkoon, saattoi Tarzan kutsua villin joukkionsa takaisin luokseen. Silloin hän huomasi mielipahakseen, ettei hän saanut yhtäkään heistä, ei edes verrattain älykästä Akutia ymmärtämään, että hän halusi vapautua kahleista, jotka sitoivat hänet paaluun.
Jonkun ajan kuluttua mahtuisi tietysti tämä ajatus heidänkin paksuihin kalloihinsa, mutta sillä välin voisi tapahtua paljon — neekerit voisivat palata suurin voimin valtaamaan takaisin kylänsä; valkoiset miehet voisivat pyssyillään helposti ampua läheisistä puista heidät kaikki; vieläpä hän voisi kuolla nälkään, ennenkuin hidasälyiset apinat huomaisivat, että hän tahtoi heitä kalvamaan siteet poikki.
Sheeta taasen käsitti tätä vielä vähemmän kuin apinat, mutta kuitenkaan ei Tarzan voinut olla ihmettelemättä tuon pedon osoittamia erikoisia ominaisuuksia, Ei voinut epäillä, että se osoitti todellista kiintymystä häneen, sillä nyt, kun neekerit oli karkoitettu, käveli se hitaasti edestakaisin paalun luona hieroen kylkiään apinamiehen jalkoihin ja hyrräten kuin tyytyväinen kissa. Myöskään ei Tarzan voinut epäillä, että se oli omasta aloitteestaan lähtenyt hakemaan toisia hänen avukseen. Hänen Sheetansa oli tosiaan villipetojen helmi.
Mugambin poissaolo huolestutti apinamiestä koko joukon. Hän koetti saada Akutilta tietoa, kuinka neekerin oli käynyt, peläten että pedot Tarzanin silmälläpidosta vapautuneina olivat käyneet miehen kimppuun ja syöneet hänet suuhunsa. Mutta vastaukseksi kaikkiin hänen kysymyksiinsä suuri apina vain viittasi viidakkoon sille suunnalle, mistä he olivat tulleet.
Yö kului ja Tarzan oli yhä sidottuna paaluun. Hiukan päivän sarastuksen jälkeen hänen pahat aavistuksensa toteutuivat, kun hän näki alastomia mustia hahmoja liikkuvan varovasti kylän tienoilla aivan viidakon reunalla. Neekerit olivat palaamassa.
Päivän valjettua tulisi heidän rohkeutensa niin suureksi, että he uskaltaisivat käydä sen pienen eläinjoukon kimppuun, joka oli ajanut heidät pois heidän omista asunnoistaan. Ottelun tulos näytti ennakolta selvältä, jos villit voisivat voittaa taikauskoisen kauhunsa, sillä kun otti huomioon heidän valtavan ylivoimansa, pitkät keihäänsä ja myrkytetyt nuolensa, ei voinut odottaa, että pantteri ja apinat elävinä selviäisivät todella päättäväisestä hyökkäyksestä.