Että neekerit valmistivat hyökkäystä, kävi selväksi tuokiota myöhemmin, kun he alkoivat näyttäytyä suurella joukolla aukeaman reunassa. He tanssivat ja hyppivät heilutellen keihäitään ja huutelivat ivasanoja ja villejä sotahuutoja kylään päin.
Tarzan tiesi tämän tempun jatkuvan, kunnes neekerit saisivat kylliksi hysteeristä rohkeutta uskaltaakseen tehdä lyhyen hyökkäyksen kylää vastaan, ja vaikka hän epäilikin, että he valtaisivat sen ensi yrityksellä, uskoi hän, että he toisella tai kolmannella tulisivat portista sisään, ja silloin olisi tuloksena Tarzanin rohkeiden, mutta asestamattomien ja kurittomien puolustajien tuhoutuminen.
Aivan kuten hän oli arvannutkin, etenivät ulvovat soturit ensi hyökkäyksessään vain hiukan matkaa avoimelle kentälle — pelkästään apinamiehen kimeä aaveentapainen huuto sai heidät kiiruhtamaan takaisin pensaikkoon. He harppoivat mahtavina edestakaisin viidakon edustalla ja ulvoivat puolen tunnin ajan saadakseen rohkeutensa nousemaan huippukohtaansa ja yrittivät sitten taas hyökätä.
Tällä kertaa he tulivat aivan kylän portille, mutta kun Sheeta ja julmat apinat hyökkäsivät heidän joukkoonsa, kääntyivät he pois kauhusta kiljuen ja pakenivat taas viidakkoon.
Tanssi ja huutaminen uudistui yhä. Tarzan tunsi, että he tällä kertaa tulisivat kylään ja toteuttaisivat aikeensa, jonka kourallinen päättäväisiä valkoisia miehiä olisi saanut onnelliseen päätökseen ensi yrityksellä.
Tarzanista oli kovin katkeraa olla niin lähellä pelastusta ja sitten pettyä kaikessa vain sen takia, että hän ei voinut saada villejä ystävä-parkojaan täsmällisesti ymmärtämään, mitä heiltä halusi. Mutta hän ei voinut antaa moitteelle sijaa mielessään. He olivat tehneet parhaansa, ja nyt hän oli varma siitä, että he epäilemättä jäisivät kuolemaan hänen kanssaan, koettaessaan turhaan puolustaa häntä.
Neekerit valmistelivat jo ryntäystä. Muutamat heistä olivat edenneet lyhyen matkan kylää kohti ja kehoittivat toisia seuraamaan. Hetken kuluttua koko villi lauma juoksisi aukeaman poikki.
Tarzan ajatteli vain pikku lastaan, joka oli jossakin täällä julmassa säälimättömässä aarniometsässä. Hänen sydämensä oli pakahtua tuskasta poikansa takia, jota hän ei enää voisi etsiä ja pelastaa — pelkästään se tuska ja tieto Janen kärsimyksistä painoi hänen urhoollista mieltään näinä hänen luulonsa mukaan viimeisinä hetkinään. Kaikki apu, mitä hän saattoi toivoa, oli tullut hänen osakseen äärimmäisen hädän hetkellä — ja pettänyt. Nyt ei ollut enää mitään toivottavana.
Neekerit olivat aukeaman puolivälissä, kun Tarzanin huomio kiintyi erään apinan käyttäytymiseen. Eläin tuijotti muuatta majaa kohti. Tarzan katsoi samaan suuntaan. Hän näki suunnattomaksi huojennuksekseen ja ilokseen Mugambin voimakasrakenteisen hahmon kiitävän apuun.
Suurikokoinen neekeri huohotti raskaasti ikäänkuin kovasta ruumiillisesta ponnistuksesta ja mielenliikutuksesta. Hän syöksyi Tarzanin luo, ja kun ensimmäiset villit ehtivät kylän portille, katkaisi hänen veitsensä viimeiset köydet, jotka sitoivat Tarzanin paaluun.