Tiellä virui niiden villien ruumiita, jotka olivat edellisenä iltana saaneet apinoilta surmansa. Eräältä heistä Tarzan sieppasi keihään ja taistelunuijan. Mugambi sivullaan ja muriseva apinajoukko ympärillään hän meni alkuasukkaita vastaan, jotka tulvivat portista.
Taistelu, joka seurasi, oli perin raju, mutta lopulta villit joutuivat tappiolle, ehkä enemmän kauhunsa takia, nähdessään mustan ja valkoisen miehen taistelevan yhdessä pantterin ja Akutin suurten, villien apinain kanssa, kuin sentähden että he eivät olisi kyenneet voittamaan vastassaan olevaa verrattain pientä joukkoa.
Tarzanin käsiin joutui yksi vanki, ja apinamies alkoi kuulustella häntä koettaen saada selville, kuinka Rokoffin ja hänen joukkojensa oli käynyt. Kun neekerille luvattiin vapaus palkinnoksi tiedoista, kertoi hän kaikki, mitä tiesi venäläisen toimista.
Näytti siltä, että neekeripäällikkö oli aikaisin aamulla koettanut saada valkoisia miehiä palaamaan hänen kanssaan kylään ja pyssyillään tuhoamaan villin lauman, joka oli vallannut sen; mutta Rokoff tuntui pelkäävän valkoista jättiläistä ja hänen merkillisiä tovereitaan vieläkin enemmän kuin neekerit itse.
Hän ei tahtonut millään ehdolla suostua palaamaan edes kylän näkyviinkään. Sensijaan hän vei joukkonsa kiireesti joelle, missä he varastivat joukon neekerien kätkemiä kanootteja. Viimeksi oli heidät nähty, kun he tarmokkaasti meloivat jokea ylöspäin, Kavirin kylästä olevien kantajien käytellessä airoja.
Näin ollen Apinain Tarzan rupesi julmine joukkoineen taas etsimään pientä poikaansa ja ajamaan takaa hänen ryöstäjäänsä.
He kulkivat monta väsyttävää päivää melkein asumattoman maan läpi, saadakseen lopuksi tietää olevansa väärillä jäljillä. Pieni joukko oli menettänyt kolme jäsentään, sillä kolme Akutin apinaa oli kaatunut taistelussa kylän luona. Nyt siinä oli viisi suurta apinaa, Akut mukaan laskettuna, Sheeta ja Mugambi sekä Tarzan.
Apinamies ei kuullut enää huhuttavan niistä kolmesta, jotka olivat kulkeneet Rokoffin edellä — valkoisesta miehestä, naisesta ja lapsesta Hän ei voinut arvata, keitä mies ja nainen olivat, mutta ajatus, että lapsi oli hänen, oli riittävä syy jatkamaan takaa-ajoa. Hän oli varma, että Rokoff seurasi näitä kolmea ihmistä, ja luotti siihen, että jos hän vain voisi pysyä venäläisen jäljillä, tulisi se hetki yhä lähemmä, jolloin hän voisi temmata lapsensa niistä vaaroista ja kauheuksista, jotka sitä uhkasivat.
Kun he samosivat taaksepäin kadotettuaan Rokoffin jäljet, tuli Tarzan jälleen oikealle tolalle siinä, missä venäläinen oli poikennut joelta ja lähtenyt pensaikkoon pohjoista kohti. Tämän suunnanmuutoksen hän osasi selittää johtuvan vain siitä, että lapsen haltijat olivat vieneet sen pois joelta.
Mutta hän ei voinut missään matkan varrella saada varmoja tietoja, jotka olisivat saaneet hänet täysin vakuutetuksi siitä, että lapsi oli heidän edellään. Ei yksikään heidän kuulustelemansa alkuasukas ollut kuullut tai nähnyt tätä toista joukkoa, vaikka melkein kaikki olivat itse olleet suoranaisesti tekemisissä venäläisen kanssa tai puhuneet sellaisten kanssa, jotka olivat nähneet hänet.