Hänen takanaan oli kuolemaa pahempi kohtalo — ihmisten suunnittelema. Hänen edessään oli myöskin melkein varma kohtalo, mutta siellä odotti vain kuolema — äkillinen, armelias ja kunniallinen kuolema.
Vapisematta ja ilman kaipausta hän kiiruhti poispäin leiriltä, ja hetkeä myöhemmin oli salaperäinen viidakko sulkeutunut hänen ympärilleen.
NELJÄSTOISTA LUKU
Yksin viidakossa
Opastaessaan Apinain Tarzania venäläisen leiriä kohti Tambudza kulki hyvin hitaasti pitkin kiemurtelevaa viidakkopolkua, sillä hän oli vanha ja hänen säärensä olivat luuvalon kangistamat.
Tästä syystä ne juoksijat, jotka M'ganwazam oli lähettänyt sanomaan Rokoffille, että valkoinen jättiläinen oli hänen kylässään ja että hän siellä saisi surmansa sinä yönä, saapuivat venäläisen leirille, ennenkuin Tarzan ja hänen iäkäs oppaansa olivat ehtineet edes matkan puoliväliin.
Sanansaattajat tapasivat valkoisen miehen leirin aivan sekasorrossa. Rokoff oli löydetty teltastaan tiedottomana ja verta vuotavana. Kun hän oli tullut tajuihinsa ja huomannut, että Jane Clayton oli päässyt pakoon, oli hänen raivonsa rajaton.
Juoksennellen pitkin leiriä pyssy kädessä hän oli koettanut ampua alkuasukas-vahdit, jotka olivat antaneet nuoren naisen päästä karkuun, mutta useat toiset valkoiset miehet, jotka käsittivät olevansa nytkin jo tukalassa asemassa niiden lukuisain karkaamistapausten takia, jotka Rokoffin julmuus oli aiheuttanut, ottivat hänet kiinni ja tekivät aseettomaksi.
Silloin tulivat M'ganwazamin lähetit, mutta kun he tuskin olivat kertoneet asiansa ja Rokoff valmistautui lähtemään heidän kyläänsä, syöksyi tulen ääreen toisia juoksijoita, jotka huohottivat hengästyneinä kiidettyään nopeasti viidakon läpi. He huusivat, että suuri valkoinen jättiläinen oli päässyt pakoon M'ganwazamilta ja oli jo matkalla kostaakseen vihollisilleen.
Boman sisäpuolella syntyi heti suuri hämminki. Rokoffin safariin kuuluvat neekerit kauhistuivat ajatuksesta, että likellä oli se valkoinen jättiläinen, joka metsästi viidakossa villi apina- ja pantterilauma kintereillään.