Kun Ptarthin hallitsija laskeutui hovilaistensa saattamana palatsinsa katolla olevalta lentoasemalta, sijoittuivat palvelijat paikoilleen kuninkaallisten tai ylimyksellisten isäntiensä taakse. Toisten selän takana viivytteli heistä yksi viimeiseksi. Muiden poistuttua hän kumartui vikkelästi, päästi sandaalin oikeasta jalastaan ja pisti sen reppuunsa.
Kun jeddak seurueen saavuttua palatsin asuinkerroksiin antoi sille hajaantumismerkin, ei kukaan pannut merkille sitä seikkaa, ettei tunkeileva palvelija, joka Heliumin prinssin lähtiessä oli herättänyt niin paljon huomiota, enää ollut muiden palvelijoiden joukossa.
Kenellekään ei ollut johtunut mieleen kysäistä, kenen seurueeseen hän kuului, sillä marsilaisylimyksillä on runsaasti palvelijoita, joita vilisee kaikkialla täyttämässä isäntiensä päähänpistoja. Oudot kasvot tuskin herättävät senvuoksi kenessäkään minkäänlaisia arveluja. Sitä seikkaa, että joku henkilö on päässyt palatsin muurien sisälle, pidetään riittävänä todistuksena hänen ehdottomasta uskollisuudestaan jeddakia kohtaan, sillä jokaisesta, joka pyrkii hoviylimysten palvelukseen, otetaan perin tarkka selko.
Se on hyvä tapa, ja siitä luovutaan vain kohteliaisuussyistä ystävällisissä suhteissa olevien ulkovaltojen hallitsijasukuihin kuuluvien, vierailemaan saapuvien henkilöiden seurueihin nähden.
Seuraava aamu oli jo pitkälle kulunut, kun jättiläiskokoinen palvelija, jonka varustuksissa oli erään korkea-arvoisen ptarthilaisylimyksen merkit, asteli palatsin portista kaupungille. Hän käveli ripeästi leveitä katuja, kunnes oli joutunut ylimysten alueen ulkopuolelle kauppakortteleihin. Siellä hän meni upeaan rakennukseen, joka solakkana kohosi taivasta kohti ja jonka ulkoseinät oli koristettu siroilla korkokuvilla ja monimutkaisilla mosaikeilla.
Rakennus oli Rauhan palatsi, jossa ulkovaltojen edustajat majailivat, tahi oikeammin, jossa niiden lähetystöt sijaitsivat, sillä itse ministerit asuivat uhkeissa palatseissa ylimysten kaupunginosassa.
Mies tiedusti Dusarin lähetystöä. Hänen astuessaan ovesta nousi eräs virkailija kysyvännäköisenä paikaltaan ja kuultuaan, että tulija pyrki ministerin puheille, kysyi hänen suosituksiaan. Vieras irroitti olkavarrestaan yksinkertaisen metallirenkaan, näytti sen sisäpinnassa olevaa kirjoitusta ja kuiskasi virkailijan korvaan sanan tai pari.
Viimeksimainitulta menivät silmät pystyyn, ja hänen käytöksensä muuttui heti alamaisen kohteliaaksi. Kumartaen hän kehoitti muukalaista istumaan ja kiiruhti rengas kädessään sisähuoneeseen. Hetkisen kuluttua hän ilmestyi jälleen ja opasti puheillepyrkijän ministerin luokse.
Nämä kaksi keskustelivat kahden kesken ison aikaa, ja kun kookas palvelija tuli taaskin näkyville viraston sisähuoneesta, väikkyi hänen kasvoillaan pahaenteinen, tyytyväinen myhäily. Rauhan palatsista hän riensi suoraa päätä Dusarin ministerin palatsiin.
Saman päivän iltana lähti viimeksimainitun palatsin katolta kaksi nopeakulkuista lentokonetta. Toinen kiiti huimaa vauhtia Heliumia kohti, toinen — —