Viittaus oli tervetullut, ja Carthoris käytti hyväkseen sen tarjoamaa tilaisuutta tehdä tyydyttävästi selkoa itsestään. Siinä oli kuitenkin yksi paha puoli. Sodan syttyessä oli sellaisten panthanien, jotka sattuivat olemaan sotaakäyvän kansan alueella, pakko pukeutua sanotun kansan sotisopaan ja taistella sen sotajoukoissa.
Sikäli kuin Carthoris tiesi, Dusar ei ollut sodassa minkään muun kansan kanssa, mutta mahdotonta oli arvata, milloin joku punainen kansa karkaisi naapurinsa kurkkuun, vaikkakin suuri ja mahtava liitto, jonka ylimpänä miehenä oli hänen isänsä John Carter, oli saanut rauhan säilymään pitkän aikaa suurimmassa osassa Barsoomia.
Tyytyväinen hymy levisi Hal Vasin kasvoille, kun Carthoris myönsi olevansa panthan.
"Olipa hyvä", huudahti nuorukainen, "että satuit tulemaan tänne, sillä täältä voit aivan heti saada tehtävää. Isäni Vas Kor on parhaillaan luonani. Hän saapui tänne värväämään sotajoukkoa Heliumia vastaan äsken julistettua sotaa varten."
KAHDESTOISTA LUKU
Dusarin pelastamiseksi
Ptarthin Thuvia, joka ponnisteli enemmän kuin henkensä edestä intohimon vallassa olevaa Javia vastaan, loi olkansa yli pikaisen silmäyksen metsää kohti, josta raju murahdus oli kuulunut. Myöskin Jav katsoi sinnepäin.
Heidän katseitaan kohdannut näky sai molemmat aavistamaan pahaa. Komal, banth-jumala, karkasi kita auki heidän kimppuunsa!
Kumman se oli valinnut saaliikseen? Vai molemmatko kenties?
Heidän ei tarvinnut kauan olla epätietoisia, sillä vaikkakin lotharilainen koetti pitää neitoa itsensä ja kauheiden torahampaiden välissä, huomasi iso peto hänet kuitenkin vihdoin.