He lähestyivät yhdessä hissiä. Sitä käyttämässä oli orja.
"Missä ovat lupalippunne?" kysyi hän.
Carthoris kopeloi taskuaan muka niitä etsien ja astui samalla hissikoriin. Kar Komak seurasi häntä, sulkien oven. Orja ei pannut koria liikkeeseen. Jokainen silmänräpäys oli tärkeä. Heidän täytyi päästä mahdollisimman pian Astokin ja Vas Korin perästä alas, jos he mielivät nähdä, minne ensinmainitut menivät.
Carthoris pyörähti äkkiä orjaan päin ja sinkosi hänet hissikorin vastaiseen seinään.
"Sido hänet ja pane hänelle kapula suuhun, Kar Komak!" huudahti hän.
Sitten hän tarttui käyttövipuun, ja hissi syöksyi huimaavan vinhasti alaspäin jousimiehen painiessa orjan kanssa. Carthoris ei voinut jättää käyttövipua auttaakseen toveriaan, sillä jos he olisivat hissin silloin kulkemaa vauhtia saapuneet pohjakerrokseen, niin he kaikki olisivat murskautuneet kuoliaiksi.
Nyt hän näki Astokin hissikorin katon alempaa viereisestä aukosta, ja hän hiljensi nopeuttaan. Orja alkoi kirkua.
"Vaienna hänet!" komensi Carthoris.
Hetkisen kuluttua lysähti hervoton ruumis lattialle.
"Hän on äänetön", virkahti Kar Komak.