Dusarin prinssi katsahti Vas Koriin ja nyökkäsi päätään. Ylimys vetäisi esille lyhyen miekkansa ja meni huoneen poikki Thuviaa kohti.
"Käy polvillesi!" komensi hän.
"Mieluummin kuolen seisoallani", vastasi neito.
"Kuten tahdot", virkkoi Vas Kor, tunnustellen säilänsä kärkeä vasemmalla peukalollaan. "Nutuksen, Dusarin jeddakin nimessä!" hän huudahti ja syöksähti neidon luokse.
"Carthorisin, Heliumin prinssin nimessä!" kuului hiljaa ovelta.
Vas Kor pyörähti ympäri ja näki panthanin, jonka hän oli pestannut poikansa talossa, juoksevan lattian poikki itseään kohti. Mies sivuutti Astokin sähähtäen tälle: "Hänen jälkeensä sinä — kalot!"
Vas Kor kävi asentoon torjumaan hyökkäystä.
"Mitä merkitsee tämä kavallus?" hän kiljaisi.
Paljas miekka kädessään riensi Astok Vas Korin avuksi. Panthanin ja ylimyksen miekat kalahtivat vastakkain, ja jo ensimmäisistä sivalluksista huomasi Vas Kor saaneensa vastaansa mestarimiekkailijan.
Ennenkuin hän aavisti muukalaisen tarkoitusta, oli tämä hänen ja Ptarthin Thuvian välissä, puolustautuen molempien dusarilaisten miekkoja vastaan. Mutta hän ei taistellut puolustusasemassa olevan miehen tavoin. Hän oli aina hyökkäävänä puolena, ja vaikkakin hänen välkkyvä säilänsä pysyi poikkeamatta neidon ja tämän vihamiesten välillä, kykeni hän kuitenkin pakottamaan heitä peräytymään huoneessa sinne tänne, aina kehoittaen neitoa pysyttelemään likellä takanaan.