Carthoris ei odottanut nähdäkseen sen enempää. Hän tarttui ohjauslaitteisiin ja antoi koneensa kiitää maahan nopeasti kuin putoava kuula.
Vihreä mies raastoi vankiaan isoa thoatia kohti, joka pureksia rouskutteli aikoinaan tulipunaisen aukion keltaista kasvistoa. Samassa syöksyi läheisen ersitepalatsin ovesta kymmenkunta punaista sotilasta, juosten paljaat miekat kädessä naisenryöstäjän jäljestä ja päästellen raivoisan uhkaavia huutoja.
Kerran nainen katsahti ylöspäin laskeutuvaa lentokonetta kohti, ja tämän lyhyen vilkaisun aikana Carthoris näki, että nainen oli Ptarthin Thuvia!
NELJÄS LUKU
Vihreän miehen vankina
Kun aamunkoitto valaisi pientä alusta, jonka kannelle Ptarthin prinsessa oli isänsä puistosta siepattu, näki Thuvia, että hänen ryöstäjiensä ulkomuoto oli yön aikana muuttunut.
Nyt eivät heidän varushihnoissaan enää välkkyneet dusarilaisten koristukset, vaan oli niiden sijalle kiinnitetty Heliumin prinssin merkit.
Neito alkoi jälleen toivoa, sillä hän ei saattanut uskoa, että
Carthoris voisi haluta hänelle mitään pahaa.
Hän puhutteli ohjauspöydän ääressä istuvaa sotilasta.
"Viime, yönä sinulla oli dusarilaisen tamineet", hän huomautti. "Nyt sinulla on heliumilaisen merkit. Mitä se merkitsee?"