"Hänen pitäisi olla täällä aamun valjetessa", oli toinen sanonut. "Pidä tyttö valmiina aukiolla, muuten hän ei laskeudu maihin. Heti kun hän huomaa joutuneensa outoon seutuun, hän pyörtää ympäri. Minusta tuntuu, että siinä on prinssin suunnitelman heikko kohta."
"Mitään muuta keinoa ei ollut", vastasi toinen. "Jo sekin on suurenmoista, että olemme ensinkään saaneet heidät molemmat tänne, ja jollemme saakaan narratuksi häntä maahan, olemme kuitenkin tehneet paljon."
Samassa havaitsi puhuja Thuvian tuijottavan häneen, sillä taivaalla hurjaa vauhtia kiitävän Thurian luoma, nopeasti liikkuva valojuova sattui juuri silloin neidon silmiin.
Heti hän antoi toverilleen merkin, herkesi puhumasta, astui neidon luokse ja käski tämän nousta ylös. Sitten hän vei Thuvian öiseen ulkoilmaan laajan aukion keskelle.
"Ole tässä", komensi mies, "kunnes tulemme sinua noutamaan! Pidämme sinua silmällä, ja jos yrität paeta, niin sinun käy huonosti — sinua odottaa pahempi kuin kuolema. Niin on prinssi meille määrännyt."
Senjälkeen hän kääntyi takaisin ja palasi palatsiin, jättäen neidon yksin keskelle kummituskaupungin näkymättömiä kauhuja, sillä aaveiden tyyssijoina näitä kaupunkeja todellakin pitävät ne lukuisat marsilaiset, jotka ovat yhä vieläkin takertuneet siihen ikimuistoiseen taikauskoon, että ennen tuhatvuotisen määräajan päättymistä kuolleiden pyhien thernien henget saattavat silloin tällöin siirtyä isojen valkeiden apinain ruumiisiin.
Thuvian mielestä kuitenkin oli jonkun tällaisen rajun, ihmisenmuotoisen pedon hyökkäyksestä aiheutuva todellinen vaara täysin riittävä. Hän ei enää uskonut sielujen yliluonnolliseen siirtymiseen, josta thernit olivat hänelle saarnanneet, ennenkuin John Carter pelasti hänet heidän kynsistään. Mutta hän oli hyvin selvillä siitä hirveästä kohtalosta, joka häntä odottaisi, jos joku tällainen peloittava otus sattuisi öisellä saalistusretkellään hänet huomaamaan.
Mitä se oli?
Varmastikaan hän ei ollut erehtynyt. Jotakin oli liikkunut, hiipien aukion vastaiselle puolelle tuovaa katua reunustavien, yhdestä kivestä hakattujen isojen pilarien varjossa!
* * * * *