Nyt oli lattia melkein vaakasuora, ja pian hän huomasi sen vähitellen kohoavan.
Takaapäin tuleva peto saavutti häntä, pakottaen hänet vaarallisen likelle etupuolella olevan pedon kintereille. Pian hänen olisi oteltava toisen tai mahdollisesti molempien kanssa. Hän tarttui lujemmin miekkansa kahvaan. Nyt kuului jo banthin hengitys takaapäin. Enää hän ei voinut välttää taistelua paljoa kauempaa.
Jo paljoa ennen hän oli saanut varmuuden siitä, että tunneli vei kallioiden alitse vuoriharjun toiselle puolelle, ja toivonut pääsevänsä kuutamoiseen ulkoilmaan, ennenkuin hänen olisi pakko käydä kummankaan hirviön kimppuun.
Aurinko oli juuri ollut laskemaisillaan hänen astuessaan tunneliin, ja matkaa oli ollut siksi pitkältä, että hän tiesi ulkona jo olevan pimeätä.
Hän vilkaisi taakseen. Pimeässä, kuten näytti tuskin kymmenen askelen päässä hänestä, hehkui kaksi liekehtivää tulipistettä. Kun villit silmät kohtasivat hänen katseensa, päästi peto hirvittävän ulvahduksen ja hyökkäsi kohti.
Sillä miehellä, joka jää vastustamaan tällaisen villin, tavattoman ison hirviön rajua hyökkäystä, odottamaan vapisematta kauheita torahampaita, joiden ympärillä hän tiesi verenhimoisen, raivoisan vaahdon kiehuvan, sillä miehellä täytyy olla teräshermot. Mutta Heliumin Carthorisin hermot olivatkin teräksiset.
Hän voi ohjata säiläänsä eläimen silmien mukaan, ja hänen oikea kätensä, yhtä vakavana kuin hänen suuren isänsä, suuntasi terävän kärjen toiseen hehkuvaan ympyrään, samalla kun hän keveästi hypähti sivulle.
Kiljaisten kamalasti tuskasta ja raivosta kiiti haavoittunut banth hänen sivuitseen, iskien käpälillään ympärilleen. Sitten se kääntyi ympäri uutta hyökkäystä varten, mutta talla kertaa Carthoris näki vain yhden tulista kiukkua hehkuvan silmän vastassaan.
Taas sattui pureva kärki leimuavaan maaliinsa. Taaskin kaikui kalliotunneli iskun saaneen pedon kamalasta, tyrmistyttävän tuskaisesta, kimeästä, hirvittävän voimakkaasta kiljunnasta.
Mutta kun otus nyt uudelleen kääntyi karkaamaan miehen kimppuun, ei tällä enää ollut mitään merkkiä, jonka mukaan hän olisi voinut suunnata miekkansa. Hän kuuli pehmeiden käpälien sipsuttavan kivisellä lattialla. Hän tiesi otuksen parhaillaan syöksyvän taaskin häntä vastaan, mutta hän ei nähnyt mitään.