Ison marsilaisratsun selässä oli vieläkin satula, ja Carthorisista tuntui epäilemättömältä, että se oli sama eläin, jolla vihreä sotilas, Ptarthin Thuvian ryöstäjä, oli ratsastanut.
Mutta missä oli ratsastaja vankeineen? Heliumin prinssiä puistatti, kun hän ajatteli sitä kohtaloa, johon he olivat todennäköisesti joutuneet.
Ihmisliha on Barsoomin leijonan himoruokaa, ja otuksen iso ruho ja mahtavat jäntereet tarvitsevat kunnossa pysyäkseen tavattomia lihamääriä.
Kahden ihmisen ruumiit olisivat vain kiihdyttäneet pedon ruokahalua, ja Carthorisista tuntui liiankin otaksuttavalta, että se oli ahminut vihreän sotilaan ja punaisen neidon. Se oli jättänyt thoatin valtavan ruhon odottamaan nauttiakseen ensin juhla-ateriansa maukkaammat palat.
Nyt oli sokea banth, joka töytäili hurjasti edestakaisin ilman päämäärää, joutunut toisen banthin surmaaman riistan kohdalle, ja lievästi puhaltava tuuli kantoi verenhajun sen sieraimiin.
Enää eivät sen liikkeet olleet harhailevia. Häntä ojossa ja kita kuohuen kuolaa se oikaisi suoraan kuin nuoli thoatin ruhoa ja voimakasta raatelijaa kohti, joka seisoi etukäpälät riistan savenharmaalla kyljellä valmiina puolustamaan saalistaan.
Tun hyökkäävä banth oli parinkymmenen askelen päässä kuolleesta thoatista, päästi surmaaja kamalan mölyn ja sinkautti itsensä voimakkaalla hypyllä eteenpäin tulokasta vastaan.
Nyt alkanut taistelu tuntui kauhealta sotaisesta barsoomilaisestakin. Mielipuolinen raatelu, hirvittävä, korviahuumaava karjunta ja veren peittämien petojen hillitön villeys pitivät häntä lumottuna, niin ettei hän voinut liikahtaakaan, ja kun ottelu oli päättynyt ja pedot, joiden päät ja lavat oli revitty siekaleiksi, viruivat maassa jäykistyneet leuat yhä painuneina toistensa ruumiisiin, sai Carthoris vain voimakkaasti ponnistamalla tahtoaan kiskaistuksi itsensä irti lumouksesta.
Hän riensi kuolleen thoatin luokse etsimään jälkiä neidosta, jonka hän pelkäsi saaneen osakseen thoatin kohtalon, mutta hän ei löytänyt mitään sellaista, mikä olisi tukenut hänen aavistuksiaan.
Sydän hieman keveämpänä hän lähti tutkimaan laaksoa. Hänen ehdittyään vain muutamia askelia osui hänen katseensa nurmikolla lojuvaan jalokivistä säihkyvään koruun.