Mutta mikä kaupunki se voi olla? Opiskellessaan hän oli saanut tietää, että tässä vähän tutkitussa Barsoomin osassa oli vallassa torkvasilainen vihreä heimo ja ettei tähän asti ainoankaan punaisen ihmisen ollut onnistunut tunkeutua heidän alueensa sydämeen ja sitten palata sivistyneeseen maailmaan.
Torkvasilaiset olivat valmistaneet tavattoman isoja tykkejä, joilla he peloittavan tarkkoina tähtääjinä olivat saaneet torjutuksi punaisten naapurikansojen harvat vakavat yritykset tutkia heidän maataan taistelulaivastoillaan.
Carthoris uskoi varmasti olevansa Torkvasin alueella, mutta hän ei ollut uneksinutkaan, että siellä oli niin suurenmoinen kaupunki, eivätkä myöskään historioitsijat olleet edes vihjailleet sellaisen olemassaoloon. Sillä torkvasilaisten tiedettiin asustavan Marsin muiden vihreiden heimojen tavoin tällä kuolevalla taivaankappaleella tavattavissa hyljätyissä kaupungeissa, eikä mikään vihreä heimo ollut koskaan rakentanut edes yhtä ainoata rakennusta lukuunottamatta matalaseinäisiä hautomalaitoksia, joissa heidän lapsensa kehittyvät auringon lämmössä.
Kaupungin ympärillä oleva vihreiden sotilaiden leiri oli lähes puolen kilometrin päässä kaupungin muurista. Sen ja kaupungin välillä ei ollut minkäänlaisia rintavarustuksia eikä muunlaista suojaa pyssyjen ja tykkien tulta vastaan, mutta nousevan auringon valossa saattoi Carthoris nyt aivan selvästi erottaa, että korkean muurin harjalla ja sen takana olevien rakennusten katoilla vilisi olentoja.
Hän oli varma siitä, että ne olivat hänen kaltaisiaan ihmisiä, vaikka ne olivatkin hänestä siksi kaukana, ettei hän voinut päättää, olivatko ne punaista kansaa.
Melkein heti kun päivä oli koittanut, alkoivat vihreät sotilaat ampua muurilla liikkuvia pieniä olentoja. Carthorisin hämmästykseksi ei tuleen vastattu, mutta pian oli viimeinenkin näkyvissä ollut kaupunkilainen piiloutunut turvaan vihreiden kaamean tarkoilta laukauksilta, eikä muurien takana enää ollut ainoatakaan elonmerkkiä.
Silloin lähti Carthoris, pysytellen aukeamaa ympäröivien puiden suojassa, kiertämään piirittäjien selkäpuolta, toivoen, vaikkakin se tuntui mahdottomalta, näkevänsä jossakin Ptarthin Thuvian, sillä vieläkään hän ei voinut uskoa neitoa kuolleeksi.
Oli suorastaan ihme, ettei häntä huomattu, sillä sotilaita ratsasti yhtenään leirin ja metsän väliä edestakaisin. Päivä kului pitkälle, ja yhä hän jatkoi turhalta näyttävää etsintäänsä. Illan suussa hän joutui kaupungin puolen muurissa olevan jykevän portin kohdalle.
Tänne näyttivät hyökkääjät keskittäneen päävoimansa. Sinne oli rakennettu iso lava, jolla Carthoris näki kyyröttävän kookkaan vihreän sotilaan, ympärillään toisia heimolaisiaan.
Tämä mies oli varmaankin kuuluisa Hortan Gur, Torkvasin jeddak, Marsin lounaisosien vanha, raju ihmissusi, sillä väliaikaisissa leireissä ja marsseilla ollessaan rakentavat Barsoomin vihreät heimot lavoja vain jeddakeja varten..