"Kutsuin teitä, padwar", puhutteli hän vartiosotilaiden päällikköä, "suojelemaan prinsessaanne ja turvaamaan rauhaa, jota ei saa loukata jeddakin kuninkaallisessa puistossa. Siinä kaikki. Te saatatte minut palatsiin, ja Heliumin prinssi tulee seurassani."
Sitten hän kääntyi ympäri vilkaisemattakaan Astokiin, tarttui Carthorisin ojennettuun käteen ja lähti verkkaisesti astelemaan isoa, upeata marmorirakennusta kohti, jossa Ptarthin hallitsija ja hänen loistava hovinsa majailivat. Vartiosotilaat marssivat rivissä kahden puolen heitä. Täten Ptarthin Thuvia osasi selviytyä pulasta tarvitsematta turvautua isänsä kuninkaallisen vieraan väkivaltaiseen pidättämiseen ja erottaen samalla molemmat prinssit, jotka muuten olisivat olleet toistensa kurkussa heti hänen ja vahtisotilaiden poistuttua.
Astok jäi seisomaan pimaliapensaiden vierelle. Silmät supistuneina pelkiksi raoiksi, jotka säkenöivät vihaisesti rypistyneiden kulmien alta, hän katseli poistuvia. Siellä meni nainen, joka oli herättänyt hänen luontonsa rajuimmat intohimot, ja mies, jota hän nyt piti rakkautensa täyttymisen ainoana esteenä.
Kun menijät katosivat rakennukseen, kohautti Astok olkapäitään, päästi hiljaisen kirouksen ja asteli puiston halki palatsin toista siipeä kohti, johon hänet seurueineen oli majoitettu.
Samana iltana hän sanoi Thuvan Dihnille muodolliset jäähyväiset, ja vaikkakaan puistossa sattuneesta kohtauksesta ei mainittu mitään, näkyi jeddakin kohteliaan kylmistä ilmeistä kuitenkin selvästi, että vain hallitsijan hovissa noudatettavat vierasystävälliset tavat estivät häntä tuomasta ilmi halveksimistaan Dusarin prinssiä kohtaan.
Carthoris ei ollut saapuvilla jäähyväisjuhlallisuuksissa eikä myöskään Thuvia. Kaikki kävi niin jäykästi ja muodollisesti kuin vain hovimenojen mukaan oli mahdollista ja kun viimeinen dusarilainen oli kiivennyt laidan yli taistelulaivaan, joka oli tuonut seurueen tälle onnettomalle vierailulle Ptarthin hoviin, ja valtava tuhoväline oli hitaasti kohonnut lentoasemalta ilmoille, kuulosti Thuvan Dihnin ääni huojentuneelta hänen puhutellessaan erästä upseeriaan, lausuen tälle käskyn, jolla ei ollut mitään yhteyttä kaikkien mieliä tuntikausia voimakkaimmin liikuttaneen asian kanssa.
Mutta eikö yhteyttä sittenkin ollut?
"Ilmoita prinssi Sovanille", määräsi jeddak, "tahtomme, että tänä aamuna Kaoliin lähtenyt laivasto on kutsuttava takaisin risteilemään Ptarthin länsipuolella!"
Samaan aikaan, kun sotalaiva, jolla Astok palasi isänsä hoviin, kääntyi länttä kohti, istui Ptarthin Thuvia samalla penkillä, jolla Dusarin prinssi oli häntä loukannut, ja tarkkaili aluksen tuikkivia valoja, jotka edetessään kävivät yhä pienemmiksi. Hänen vieressään oli Carthoris. Lähempi kuu valaisi istujoita kirkkaasti. Nuorukaisen silmät eivät olleet tähdätyt taistelulaivan kaukana häämöttävään runkoon, vaan sivulta neidon ylöspäin kääntyneihin kasvoihin.
"Thuvia", kuiskasi Carthoris.