"Ihmisen syömän ruoan oletetaan ruuansulatuksen aikana joutuvan määrättyjen kemiallisten muutosten alaiseksi, minkä tuloksena tietysti on kuluneiden kudoksien uusiintuminen.
"Me kyllä kaikki tiedämme, että henki on kaikki kaikessa, mutta selitämme sen eri ilmenemismuodot eri tavalla. Tario väittää, että ainetta ei lainkaan ole olemassa ja että kaikki on luotu aivojen aineettomasta sisällöstä.
"Mutta meillä realisteilla on parempi tieto. Me tiedämme, että hengellä on aineen säilyttämisen ja kunnossapitämisen kyky, vaikka se ei voinekaan luoda ainetta — mikä viimeksimainittu seikka on vielä ratkaisematon kysymys. Ja myöskin tiedämme, että pitääksemme fyysilliset ruumiimme kunnossa meidän on laitettava niin, että kaikki elimemme toimivat niille määrätyllä tavalla.
"Tämän suoritamme aineellistuttamalla ruoka-ajatuksia ja nauttimalla siten luotua ruokaa. Me pureksimme sitä, nielemme ja sulatamme sitä. Kaikki elimemme toimivat aivan samoin kuin jos olisimme nauttineet aineellista ruokaa. Ja mikä on tulos? Minkä täytyy tuloksen olla? Kemialliset muutokset tapahtuvat sekä suoranaisen että välillisen suggestion johdosta, me elämme ja voimme hyvin."
Carthoris silmäili pöydällä olevaa ruokaa. Se näytti todelliselta. Hän vei palasen suuhunsa. Siinä oli ainetta todellakin ja makua myös. Hänen makuaistinsakin pettyi.
Jav tarkasteli häntä hymyillen, kun hän söi.
"Eikö se ole täysin tyydyttävää?" kysyi lotharilainen.
"Kyllä minun täytyy myöntää, että se on", vastasi Carthoris. "Mutta sanoppa, mistä Tario ja muut eetterealistit, jotka pitävät ruokaa tarpeettomana, elävät."
Jav raapaisi päätään.
"Sitä kysymystä pohdimme usein", hän vastasi. "Se on mielestämme varmin todistus siitä, että eetterealisteja ei ole olemassa. Mutta kukapa muu kuin Komal voisi sen tietää?"