"Kuka on Komal?" tiedusti Carthoris. "Kuulin jeddakinne mainitsevan hänet."
Jav kumartui kuiskaamaan heliumilaisen korvaan ja vilkaisi arasti ympärilleen, ennenkuin virkkoi mitään.
"Komal on perusolemus. Eetterealistitkin myöntävät, että hengellä täytyy olla ainetta, ennenkuin se voi kuvittelevissa saada aikaan ainehavaintoja. Sillä jos ainetta ei ollenkaan olisi olemassa, olisi sitä mahdotonta saada suggestionillakaan näkyviin — mitä ei ole ollut olemassa, sitä ei voida kuvitellakaan. Pysytkö mukana?"
"Koetan", vastasi Carthoris kuivasti.
"Siis perusolemuksen täytyy olla ainetta", jatkoi Jav. "Komal on
kaikkeuden perusolemus, niin sanoakseni. Hän elää aineesta. Hän syö.
Hän syö todellista. Puhuakseni selvästi, hän syö realisteja. Se on
Tarion työtä.
"Hän selittää, että väittäessämme yksin olevamme todellisia, meidän on pysyäksemme johdonmukaisina myönnettävä, että vain me olemme sopivia Komalin ruoaksi. Joskus, kuten tänään, saamme hänelle muuta ruokaa. Hän syö torkvasilaisia hyvin mielellään."
"Onko Komal ihminen?" kysäisi Carthoris.
"Hän on kaiken olemus, kuten jo sanoin", vastasi Jav. "En osaa selittää sitä sellaisilla sanoilla, että ymmärtäisit. Hän on alku ja loppu. Kaikki elämä on Komalista lähtöisin, sillä aine, josta aivot saavat mielikuvansa, säteilee Komalin ruumiista.
"Jos Komal lakkaisi syömästä, niin kaikki elämä Barsoomissa lakkaisi olemasta. Hän ei voi kuolla, mutta hän voi lakata syömästä ja siten säteilemästä."
"Ja hän syö sinun kansasi samanuskoisia miehiä ja naisia?" huudahti
Carthoris.