"On yksi", vastasi neito, "joka tahtoo tulla ja joka tulee, joka uskaltaa iskeä sinut kuoliaaksi omalla valtaistuimella, jos aavistaa sinun rohjenneen loukata Ptarthin Thuviaa!"
"Kuka? Javko?" uteli Tario.
"Ei Jav, eikä kukaan muukaan arkanahkainen lotharisotilas", vastasi
Thuvia, "vaan todellinen mies, todellinen sotilas, Heliumin Carthoris."
Mies nauroi taaskin.
"Unohdat jousimiehet", hän muistutti, "mitä voisi punainen sotilaasi pelottomia legiooniani vastaan?"
Uudelleen hän veti neidon raa'asti itseään vasten ja raahasi häntä lepovuodettaan kohti.
"Jollet tahdo olla kuningattareni", hän puhisi, "niin sinun on oltava orjani."
"En kumpikaan!" huudahti Thuvia.
Samalla kun hän lausui tämän ehdottoman kiellon, teki hänen oikea kätensä ripeän liikkeen. Tario päästi hänet irti ja hoippui taaksepäin, painaen molemmat kädet kylkeensä. Samassa tuli huone täyteen jousimiehiä, ja sitten vaipui Lotharin jeddak tiedottomana marmorilattialle.
Hänen mennessään tajuttomaksi olivat jousimiehet laukaisemaisillaan nuolensa Thuvian sydämeen. Tahtomattaan hän kirkaisi apua, vaikkakin tiesi, ettei edes Heliumin Carthoris kykenisi enää häntä pelastamaan.