Sitten hän sulki silmänsä ja odotti loppua. Ei yksikään solakka nuoli lävistänyt hänen hentoa rintaansa. Hän raotti silmäluomiaan nähdäkseen, mikä hänen teloittajiaan pidätti.
Huone oli tyhjä. Siellä oli vain hän itse ja Lotharin jeddakin liikkumaton ruumis, joka virui hänen jalkojensa juuressa ja josta oli vuotanut valkealle marmorilattialle pieni veriläikkä. Tario oli tajuttomana.
Thuvia oli ymmällä. Missä olivat jousimiehet? Miksi he eivät olleet lähettäneet nuoliaan? Mitä saattoi tämä kaikki merkitä?
Hetkistä aikaisemmin sali oli salaperäisellä tavalla tullut täyteen sotilaita, jotka ilmeisesti oli kutsuttu suojelemaan jeddakiaan. Mutta nyt, vaikkakin he peittämättömän selvästi näkivät, mitä hän oli tehnyt, he olivat kadonneet yhtä salaperäisesti kuin olivat saapuneetkin, jättäen hänet yksin hallitsijansa ruumiin luokse, jonka kylkeen hän oli iskenyt pitkän, terävän aseensa.
Neito silmäili pelokkaasti ympärilleen, ensiksi odottaen näkevänsä jousimiesten palaavan ja sitten keksiäkseen jonkun pakotien…..
Korokkeen takana olevassa seinässä oli kaksi pientä oviaukkoa paksujen verhojen peittäminä. Thuvia juoksi vikkelästi toista kohti, mutta kuuli samassa takaapäin sotilaan varustusten kalinaa huoneen toisesta päästä.
Voi, vain pieni hetkinen vielä, ja hän olisi ollut suojaavan verhon takana ja kenties keksinyt sitten jonkun pelastuskeinon. Mutta nyt se oli liian myöhäistä, hänet oli huomattu.
Melkein turtunein mielin hän kääntyi katsomaan kohtaloaan silmiin, ja leveän salin poikki juoksi Carthoris nopeasti häntä kohti välkkyvä pitkä miekka paljaana kädessä.
Päiväkausia hän oli epäillyt heliumilaisen tarkoituksia. Hän oli luullut Carthorisin olleen mukana hänen ryöstössään. Siitä alkaen, jolloin kohtalo oli viskannut heidät yhteen, hän oli tuskin suonut nuorukaisen huomautuksiin muuta kuin hyvin pintapuoliset vastaukset paitsi silloin, kuin Lotharissa sattuneet tapahtumat olivat hämmästyttäneet häntä niin, että hän oli menettänyt mielenmalttinsa.
Hän tiesi, että Heliumin Carthoris tahtoi taistella hänen puolestaan. Mutta siitä hän ei ollut varma, tekikö nuorukainen sen pelastaakseen hänet itseään vaiko toista varten.