Heliumin Carthoris ei udellut sen syytä, vaikka huomasikin sen, sillä hän oli vilpittömän uskollinen Kulan Tithiä kohtaan, kuten virginialaisen John Carterin pojan tulikin olla ystävää kohtaan, niin pettämättömän uskollinen, ettei kukaan voinut olla sen luotettavampi ystävä.
Hän kohotti huulilleen jalokivillä päällystetyn kappaleen neidon suurenmoisen komeista varuksista.
"Toivotan onnea ja kunniaa Kulan Tithille ja hänen osakseen suodulle rajattoman arvokkaalle helmelle", hän lausui, ja vaikka hänen äänensä olikin käheä, oli siinä kuitenkin teeskentelemätön kaiku. "Kerroin sinulle, Thuvia, rakastavani sinua, ennenkuin tiesin, että olit luvattu toiselle. En saa sanoa sitä uudestaan, mutta olen iloinen siitä, että tiedät sen, sillä se ei voi vähimmässäkään määrin loukata, ei sinua, ei Kulan Tithiä eikä minua. Rakkauteni on sellainen, että se ulottuu Kulan Tithiinkin — jos sinä häntä rakastat." Hänen sanansa kuulostivat melkein kysymykseltä.
"Olen hänelle luvattu", selitti Thuvia taaskin.
Carthoris vetäytyi hitaasti taaksepäin ja nosti kätensä sydämelleen tarttuen toisella pitkän miekkansa nuppiin.
"Nämä ovat sinun — aina", hän virkkoi. Vähän ajan kuluttua hän oli poistunut palatsiin ja kadonnut neidon näkymästä.
Jos hän olisi heti tullut takaisin, niin hän olisi tavannut Thuvian pitkällään ersitepenkillä kasvot käsien peitossa. Itkikö hän? Ketään ei ollut näkemässä.
Heliumin Carthoris oli sinä päivänä saapunut isänsä ystävän hoviin aivan aavistamatta. Hän oli tullut yksin pienellä lentokoneella varmana ystävällisestä vastaanotosta, joka häntä aina odotti Ptarthissa. Kun ei ollut pidetty muodollisia tervetuliaisia, ei myöskään tarvittu muodollisia jäähyväisiä hänen lähtiessään.
Thuvan Dihnille hän selitti olleensa vain koettamassa erästä lentokoneensa uutta laitetta — omaa keksintöään — älykästä parannusta marsilaisten tavalliseen ilmailukompassiin, joka kerran asetettuna määrättyyn suuntaan osoittaa jatkuvasti sitä kohti, niin että lentäjän tarvitsee vain aina pitää aluksensa keula kompassin neulan osoittamassa suunnassa päästäkseen lyhyintä tietä haluamaansa Barsoomin kohtaan.
Carthorisin keksimä parannus oli apukoje, joka automaattisesti ohjasi alusta kompassin suuntaan ja lentokoneen saavuttua kompassin asetuskohdan yläpuolelle pysäytti sen ja antoi sen taaskin automaattisesti laskeutua maahan.