"Tämän keksinnön tuottama hyöty on ilmeisen selvä", huomautti Carthoris Thuvan Dihnille, joka oli saattanut häntä palatsin katolla olevalle lentoasemalle tarkastaakseen kompassia ja sanoakseen jäähyväiset nuorelle ystävälleen, kymmenkunta hoviupseeria ja useita kamaripalvelijoita tunkeili jeddakin ja tämän vieraan takana innokkaasti kuunnellen keskustelua — yksi palvelijoista niin innokkaasti, että hän sai kahdesti nuhteita eräältä ylimykseltä tungettelevaisuutensa tähden, kun hän työntäytyi itseänsä ylempien eteen nähdäkseen "itsetoimivan määräkompassin" — kuten kojetta nimitettiin — monimutkaisen koneiston.

"Olettakaamme esimerkiksi", jatkoi Carthoris, "että minun on lähdettävä koko yön kestävälle matkalle, kuten tänä iltana. Silloin asetan tämän oikeanpuolisen, Barsoomin itäistä pallonpuoliskoa esittävän ympyrän osoittajan täsmälleen Heliumin pituus- ja leveysasteen kohdalle. Sitten panen koneen käyntiin, kääriydyn vuodesilkkeihini ja -turkiksiin! ja kiidän ilmassa Heliumia kohti, varmasti tietäen, että määrätunnilla laskeudun hiljalleen oman palatsini katolla olevalle lentoasemalle, nukunpa sitten yhä tai olen hereillä."

"Jollet", huomautti Thuvan Dihn, "ole sitä ennen sattunut törmäämään yhteen jonkun toisen yölentäjän kanssa."

Carthoris hymyili. "Siitä ei ole vaaraa", hän vastasi. "Katsos tänne", hän osoitti erästä määräkompassin oikealla puolella olevaa laitetta. "Tämä on 'törmäystenvälttäjäni', kuten sitä nimitän. Näkyvissä oleva osa on vipu, joka panee koneiston toimimaan. Koje itse on kannen alla ja se on kytketty sekä ohjauslaitteeseen että korkeudenmäärääjään.

"Se on perin yksinkertainen, vain radiumgeneraattori, josta lähtee radioaktiivisia säteitä kaikkiin suuntiin noin sadan metrin päähän lentokoneesta. Jos nämä voimasäteet kohtaavat jollakin suunnalla esteen, tuntuu häiriö heti herkässä vastaanottokoneistossa, josta vaikutus heti siirtyy erääseen magneettilaitteeseen. Tämä vuorostaan vaikuttaa ohjauskoneistoon, niin että aluksen keula kääntyy poispäin esteestä, kunnes viimeksimainittu joutuu koneen radioaktiivisen kentän ulkopuolelle, minkäjälkeen alus jälleen ohjautuu alkuperäiseen suuntaan. Jos häiritsevä esine lähenisi takaapäin, kuten esimerkiksi nopeamman lentokoneen tavoittaessa minua, niin koneisto vaikuttaa nopeudenmäärääjään ja ohjauslaitteeseen, joten alukseni lähtee kiitämään nopeammin, samalla joko kohoten tai laskeutuen sen mukaan, onko lähestyvä lentokone sitä ylempänä vai alempana.

"Vaikeissa tapauksissa, kun esteitä on useita tahi sellaista, että keula kääntyy enemmän kuin neljäkymmentäviisi astetta johonkin suuntaan tai kun alus on saapunut perille ja painunut sadan metrin päähän maasta, seisauttaa koneisto aluksen täydelleen, samalla kilisyttäen äänekkään hälytyksen, joka heti herättää lentäjän. Kuten näette, olen edeltäkäsin ottanut huomioon melkein kaikki mahdolliset tapaukset."

Thuvan Dihn hymyili hyväksyvästi silmäillessään ihmeteltävää kojetta. Tunkeileva palvelija työntyi melkein alukseen kiinni. Hänen silmänsä olivat supistuneet kalpeiksi raoiksi.

"Kaikki muut paitsi yhtä", tokaisi hän.

Ylimykset katsahtivat häneen hämmästyneinä, ja yksi heistä tarttui kovakouraisesti miehen olkapäähän tyrkätäkseen hänet takaisin hänelle kuuluvalle paikalle. Carthoris kohotti kättään.

"Maltahan!" hän kehoitti. "Antaapa kuulua, mitä miehellä on sanomista — ei mikään kuolevaisten luoma laite ole täydellinen. Kenties hän on havainnut jonkun puutteen, joka on hyvä heti tuntea. Suu puhtaaksi, veikkonen! Mika tapaus on minulta jäänyt huomaamatta?"