Hetkisen he hengittivät vapaammin, mutta pian he huomaavat, että aukko laajeni jatkuvasti. Lepovuode lipui alemmaksi. Jav alkoi taaskin kiljua. Heidän ruumiissaan tuntui vihlaus, kun pohja petti heidän allaan ja he putosivat pimeään syvyyteen tuntemattoman kuoleman kitaan.
YHDEKSÄS LUKU
Taistelu tasangolla
Suppilon pohjan ja sen allaolevan kammion lattian väliin matka ei voinut olla suuri, sillä Tarion vihan kaikki kolme uhria tulivat maahan vahingoittumattomina.
Carthoris, joka yhä puristi Thuviaa lujasti rintaansa vasten, putosi kuten kissa jaloilleen, estäen tytön tärähtämästä. Tuskin olivat hänen jalkansa koskettaneet kammion karkeaa lattiakivetystä, kun hänen miekkansa jo välähti valmiina heti käytettäväksi. Mutta vaikkakin huone oli valaistu, niin vihollisista ei siellä näkynyt merkkiäkään.
Carthoris katsahti Javiin päin. Mies oli liidunvalkea pelosta.
"Mikä kohtalo meitä odottaa?" kysyi heliumilainen. "Puhu, mies! Heitä pelkosi siksi aikaa, että saat sen sanotuksi, niin että voin valmistautua myymään omani ja Ptarthin prinsessan elämän niin kalliista hinnasta kuin mahdollista."
"Komal!" sopersi Jav. "Me joudumme Komalin syötäviksi."
"Jumalolentonne?" kysäisi Carthoris.
Lotharilainen nyökkäsi päätään. Sitten hän osoitti matalaa oviaukkoa, joka oli kammion toisessa päässä.