"Tuolta hän saapuu kimppuumme. Pane syrjään mitätön miekkasi! Se vain raivostuttaa häntä vieläkin enemmän ja tekee kärsimyksemme raskaammiksi."
Carthoris vain hymyili ja tarttui entistä lujemmin pitkän miekkansa kahvaan.
Äkkiä Jav päästi kauhun ulinan, samalla osoittaen ovea.
"Hän on tullut", uikutti hän.
Carthoris ja Thuvia katsahtivat lotharilaisen osoittamaan suuntaan, odottaen näkevänsä jonkun oudon ja pelottavan ihmisenmuotoisen olennon. Mutta hämmästyksekseen he näkivät ison banthin leveän pään ja tuuheakarjaisen niskan, kookkaimman pedon, mitä kumpikaan heistä oli milloinkaan tavannut.
Valtava otus asteli huoneeseen hitaasti ja arvokkaasti. Jav oli vaipunut lattialle ja kiemurteli ruumistaan samaan orjamaiseen tapaan kuin esiintyessään Tarion edessä. Hän puheli hurjalle pedolle kuin olisi, puhunut inhimilliselle olennolle, rukoillen siltä armoa.
Carthoris sijoittui miekka kädessä Thuvian ja banthin väliin valmiina ottelemaan pedon kanssa. Thuvia kääntyi Javiin päin.
"Onko tämä Komal, jumalanne?" hän kysyi.
Jav nyökkäsi päätään myöntäen. Neito hymyili, pujahti Carthorisin sivuitse ja astui reippaasti murahtelevaa raatelijaa vastaan.
Hän puheli sille hiljaa, mutta päättävästi samoin kuin oli puhutellut Kultaisten kallioiden bantheja ja niitä, jotka Lotharin edustalla puhdistivat taistelukenttää.