"Sinä valehtelet!" hän sanoi rauhallisesti. "Heliumilaiselle on petollinen uskottomuus vieraampi kuin pelko, ja pelosta hän ei tiedä sen enempää kuin hautomaton lapsi."
"Missä hän sitten on?" pilkkasi lotharilainen. "Sanon sinulle, hän on paennut laaksosta. Hän on jättänyt sinut oman onnesi nojaan. Mutta Jav pitää huolta siitä, että kohtalosi on miellyttävä. Huomenna palaamme Lothariin voittoisan armeijani etunenässä, ja minusta tulee jeddak ja sinusta puolisoni. Tule!" Ja hän koetti painaa neitoa rintaansa vasten.
Neito ponnisteli päästäkseen irti, lyöden miestä metallisilla rannerenkaillaan. Mutta tämä vain veti häntä yhä lähemmäksi, kunnes molemmat äkkiä säpsähtivät kuullessaan ihan läheltä metsän pimennosta kamalaa murinaa.
KYMMENES LUKU
Kar Komak, jousimies
Kävellessään metsän läpi kaukaisia vuoria kohti, puristaen yhä lujasti Thuvian kättä, Carthorisia hieman ihmetytti neidon jatkuva äänettömyys. Mutta Thuvian vilpoisan käden kosketus oli hänestä niin miellyttävä, ettei hän uskaltanut puhumalla särkeä neidossa häntä kohtaan vasta heränneen luottamuksen lumousta.
He astelivat eteenpäin hämärässä metsässä, kunnes äkkiä tulevan marsilaisen yön varjot alkoivat painua heidän ylleen. Silloin Carthoris kääntyi puhuttelemaan vierellään kulkevaa neitoa.
Heidän oli yhdessä tehtävä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hänen mielestään heidän oli mentävä kallioiden läpi heti, jos he vain löytäisivät käytävän, ja hän oli aivan varma siitä, että he nyt olivat lähellä sitä. Mutta hän halusi, että Thuvia hyväksyisi hänen ehdotuksensa.
Katsoessaan Thuviaa hän ihmetteli tämän outoa, utuista ulkonäköä. Hän tuntui äkkiä muuttuneen unien ohueksi aineeksi, ja kun hän katseli neitoa kauemmin, haihtui tämä hitaasti hänen näkyvistään.
Hetkisen hän seisoi tyrmistyneenä, mutta välähdyksen tavoin hänelle sitten selvisi oikea asianlaita. Jav oli saanut hänet luulemaan, että Thuvia seurasi häntä metsään, vaikkakin tosiasiallisesti lotharilainen oli pidättänyt neidon itseään varten.