Hän ei aavistanut, että dusarilaisten vakoojia oli luikertanut tärkeihin asemiin näiden kolmen suurvallan ulkoministeriöihin ja että nämä miehet seuloivat jeddakilta toiselle meneviä tietoja ja tekivät niihin muutoksia, kunnes hallitsijoiden ja entisten ystävysten kärsivällisyys ja ylpeys ei enää jaksanut sietää näihin vääriin papereihin sisältyviä herjauksia ja loukkauksia — mistään siitä hän ei tietänyt mitään.
Eikä hän tietänyt sitäkään, että John Carter, Marsin sotavaltias, oli viimeiseen asti estänyt Heliumin jeddakia julistamasta sotaa Ptarthia ja Kaolia vastaan, sillä hän luotti ehdottomasti poikaansa ja uskoi, että kaikki vielä selviytyisi tyydyttävästi.
Ja parhaillaan purjehti nyt Heliumin kimppuun kaksi suurta laivastoa, samalla kun Tardos Morsin hovissa olevat dusarilaiset vakoojat pitivät huolta siitä, ettei kaksoiskaupungeissa aavistettu uhkaavaa vaaraa.
Thuvan Dihn oli julistanut sodan, mutta julistusta viemään lähetetty sanansaattaja oli ollut dusarilainen ja varonut saattamasta kaksoiskaupunkeihin varoittavaa sanomaa vihollislaivaston lähestymisestä.
Useita päiviä olivat diplomaattiset suhteet Heliumin ja sen kahden mahtavimman naapurikunnan välillä olleet katkenneina, ja lähettiläiden poistuttua kotimaihinsa oli riitapuolien välinen langaton lennätinyhteys, kuten Barsoomissa on tapana, täydelleen lakannut.
Mutta kaikesta siitä Carthoris oli tietämätön. Hänen mieltään kiinnitti tällä hetkellä vain Ptarthin Thuvian etsiminen. Neidon jäljet, joiden vieressä oli ollut ison banthin jäljet, olivat tunnelille saakka olleet hyvin selvät, ja nyt ne taaskin olivat näkyvissä ja veivät etelään päin vuoriston reunakukkuloita kohti.
Hän seurasi niitä reippaasti alaspäin kuivunutta merenpohjaa kohti, jossa hän tiesi niiden katoavan kimmoiseen sammaleeseen. Äkkiä hän hämmästyksekseen huomasi alastoman miehen, joka koillisesta käsin tuli häneen päin.
Mies lähestyi, ja Carthoris pysähtyi odottamaan. Hän näki, että mies oli aseeton ja nähtävästi lotharilainen, sillä hänen ihonsa oli vaalea ja tukka kastanjanruskea.
Hän asteli heliumilaista kohti pelottoman näköisenä ja tultuaan aivan likelle lausui iloisesti barsoomilaisten tervehdyssanan "kaor."
"Ken olet?" tiedusti Carthoris.