"Olen Kar Komak, jousimiesten odwar", vastasi toinen. "Minulle on tapahtunut hyvin kummallista. Pitkien aikojen kuluessa on Tario aina manannut minut esille tarvitessaan mielikuvituksellista armeijaansa. Kaikista jousimiehistä on Kar Komak useimmin ollut aineellistettuna.
"Kauan aikaa on Tario keskittänyt sielunvoimiaan saadakseen minut aineistumaan pysyvästi. Hän oli saanut päähänsä, että hän voi sen suorittaa ja turvata siten Lotharin tulevaisuuden. Hän väitti, että ainetta ei ole muualla kuin ihmisten mielikuvituksessa — että kaikki on henkistä ja niin ollen hän uskoi jatkamalla suggeroimistaan voivansa tehdä minusta pysyvän suggestionin kaikkien elävien olentojen mieleen."
"Eilen se hänelle onnistui, mutta millaisella hetkellä! Sen on täytynyt tapahtua hänen aavistamattaan, samoin kuin en minäkään siitä tietänyt mitään, kun kiljuvien jousimiesteni etunenässä ajoin pakenevia torkvasilaisia takaisin heidän keltaisille tasangoilleen.
"Kun päivä laski ja meidän oli aika jälleen haihtua ilmaan, huomasin äkkiä olevani yksin laajan tasangon laidalla, tuolla matalien kukkuloiden juurella.
"Mieheni olivat palanneet tyhjyyteen, josta olivat tulleetkin, mutta minä olin jäänyt jäljelle — alastomana ja aseettomana.
"Aluksi olin aivan ymmällä, mutta vihdoin oivalsin, mitä oli tapahtunut. Tarion pitkäaikainen kuvittelu oli tehonnut, ja Kar Komakista oli tullut todellinen olento ihmisten maailmaan. Mutta varustukseni ja aseeni olivat kadonneet yhtä aikaa kuin toverinikin, niin että olin alastomana ja aseettomana vihollismaassa kaukana Lotharista."
"Haluatko palata Lothariin?" kysyi Carthoris.
"En!" vastasi Kar Komak empimättä. "En pidä Tariosta vähääkään. Olen hänen kuvitteluvoimansa tuote ja tunnen hänet liian hyvin. Hän on julma ja tyrannimainen — sellainen isäntä, jonka palvelukseen en suinkaan tahdo joutua. Kun hänen nyt on onnistunut aineellistuttua minut pysyvästi, käy hän sietämättömäksi, jatkaen puuhaansa, kunnes Lothar on täynnä hänen olioitaan. Lieneeköhän hänen onnistunut yhtä hyvin aineellistuttaa Lotharin neito?"
"Minä luulin, ettei siellä ollut ensinkään naisia", sanoi Carthoris.
"Eräässä palatsinsa salakammiossa", selitti Kar Komak, "on Tariolla ollut kaunis neidon hahmo, ja hän toivoo, että neito vielä kerran jää pysyvästi olemaan. Minä olen hänet nähnyt. Hän on ihastuttava! Mutta hänen tähtensä toivon, ettei Tariota onnistaisi häneen nähden yhtä hyvin kuin minun suhteeni.