"Ja nyt, punainen mies, olen kertonut sinulle itsestäni — ken olet sinä?"
Jousimiehen kasvot ja käyttäytyminen miellyttivät Carthorisia. Hänen ilmeistään ei ollut kuvastunut epäröintiä eikä pelkoa, kun hän lähestyi täysissä aseissa olevaa heliumilaista, ja hän oli puhunut avoimesti ja täsmällisesti.
Niinpä Heliumin prinssi kertoikin lotharilaiselle jousimiehelle, kuka hän oli ja mikä oli tuonut hänet tähän kaukaiseen maahan.
"Se sopii!" huudahti mies, kun Carthoris oli lopettanut puheensa. "Kar Komak seuraa sinua. Yhdessä löydämme Ptarthin prinsessan, ja sinun kanssasi Kar Komak palaa ihmisten keskuuteen — siihen maailmaan, jonka hän tunsi ammoisessa muinaisuudessa, jolloin mahtavan Lotharin laivat kyntivät myrskyistä Throxusta ja ärjyvät aallot pieksivät näitä kuiviksi paahtuneita kallioita."
"Mitä tarkoitat?" kysyi Carthoris. "Oletko todellakin elänyt jo aikaisemmin?"
"Aivan varmasti", vastasi Kar Komak. "Aikoinani komensin Lotharin laivastoa — voimakkainta niistä kaikista laivastoista, jotka purjehtivat viidellä suolaisella merellä.
"Kaikkialla Barsoomissa, missä vain ihmisiä asui, oli Kar Koniakin nimi tunnettu ja kunnioitettu. Niinä kaukaisina aikoina olivat maalla asuvat rodut rauhallisia — vain merenkulkijat olivat sotilaita. Mutta nyt on entisyyden maine häipynyt enkä ennenkuin sinut kohtasin aavistanutkaan, että Barsoomissa olisi jäljellä ainoatakaan meidän tapaistamme ihmistä, joka elää, rakastaa ja taistelee niin kuin minun aikani muinaiset merenkulkijat.
"Oi, kuinka hyvältä tuntuukaan nähdä vielä kerran ihmisiä — todellisia ihmisiä! En kovinkaan paljon kunnioittanut oman aikani maalla-asujia. He pysyttelivät linnoitetuissa kaupungeissaan ja tuhlasivat aikansa leikkeihin ja turvautivat täydelleen merirodun suojelukseen. Ja nykyisin elossaolevat surkeat olennot, Lotharin Tariot ja Javit, ovat vieläkin kehnompia kuin heidän muinaiset edeltäjänsä."
Carthorisia hieman epäilytti, olisiko viisasta sallia muukalaisen liittyä häneen. Ainahan voi olla mahdollista, että hän oli vain petollinen hypnoottinen olio, jolla Tario tai Jav koetti viekoitella hänet ansaan. Mutta jousimiehen käytös ja sanat olivat tuntuneet niin vilpittömiltä, hänestä huokui niin voimakkaasti sotilashenki, että Carthoris ei voinut sydämessään epäillä häntä.
Lopputulos olikin se, että hän antoi alastomalle odwarille luvan seurata itseään, ja yhdessä he lähtivät taivaltamaan pitkin Thuvian ja Komalin jälkiä.