Verenvuodosta heikkona Carthoris ponnisteli hitaasti Aaanthoria kohti, päästen kaupungin laitaan päivän laskiessa.
Vettä hän kaipasi kaikkein eniten ja senvuoksi hän jatkoi matkaansa leveätä katua myöten laajalle keskusaukiolle, sillä hän tiesi löytävänsä sieltä tätä arvokasta nestettä rappeutuneesta rakennuksesta, tätä mahtavaa kaupunkia aikoinaan hallinneen muinaisaikaisen jeddakin upean palatsin vastapäätä.
Mieli apeana ja rohkeus lamassa kummallisen tapaussarjan johdosta, joka näytti edeltäpäin määrätyltä tekemään tyhjäksi kaikki hänen yrityksensä palvella Ptarthin prinsessaa, Carthoris liikkui autiossa kaupungissa kiinnittämättä ensinkään huomiota ympäristöön, ikäänkuin leveitä katuja ja laajaa aukiota reunustavien upeiden, salaperäisten aaveiden asumien rakennusten synkissä varjoissa ei olisikaan väijynyt isoja valkeita apinoita.
Mutta jos hän ei välittänytkään ympäristöstään, niin sitä valppaampia olivat toiset silmät, jotka tarkkasivat hänen saapumistaan aukiolle ja hänen hitaita askeliaan, kun hän meni marmorirakennuksessa olevalle pienelle, puolittain soran täyttämälle lähteelle, josta voi saada vettä vain kaivamalla syvän kuopan lähdettä peittävään punaiseen hiekkaan.
Ja kun heliumilainen katosi pikku rakennukseen, ilmestyi palatsin ovesta kaksitoista valtavankokoista kuvatusta, jotka lähtivät äänettömästi rientämään aukion poikki häntä kohti.
Carthoris viipyi rakennuksessa puoli tuntia, kaivaen hiekkaa ja saaden puuhansa palkkioksi muutamia kipeästi tarpeellisia pisaroita vettä. Sitten hän oijensihe suoraksi ja poistui hitaasti talosta. Tuskin hän oli ehtinyt astua kynnyksen poikki, kun kaksitoista torkvasilaissoturia karkasi hänen kimppuunsa.
Hänellä ei ollut aikaa vetäistä esiin pitkää miekkaansa. Mutta nopeasti lennähti hänen terävä tikarinsa esille varuksista, ja hänen sortuessaan hyökkääjien alle lakkasi useamman kuin yhden vihreän miehen sydän sykkimästä Carthorisin aseen lävistämänä.
Sitten he ylivoimallaan saivat hänet nujerretuksi ja riistivät häneltä aseet. Mutta vain yhdeksän niistä kahdestatoista sotilaasta, jotka olivat tulleet aukion poikki, palasi saattaen vankia mukanaan.
Carthoris raahattiin raa'asti palatsin kellariholveihin, missä hänet ruosteisilla ketjuilla kahlehdittiin vankan seinän sysipimeään nurkkaukseen.
"Huomenna sinut noudetaan Thar Banin puheille", sanottiin hänelle. "Nyt hän nukkuu. Mutta kylläpä hän riemastuu saadessaan tietää, kuka on osunut käsiimme — ja samoin riemastuu myöskin Hortan Gur, kun Thar Ban vie hänen eteensä typerän hupsun, joka uskalsi miekallaan nirhaista suurta jeddakiamme."