Hän tiesi myöskin, että häntä uhkaamassa oli torahampaita, valtavia torahampaita, eikä voinut käsittää, minkävuoksi ne eivät uponneet hänen ruumiiseensa.
Vihdoin hän huomasi, että eräät hänen vastustajansa nykivät voimakkaasti hänen kahleitaan, ja pian kuului samanlainen ääni kuin se, jonka hän oli kuullut jonkun matkan päästä, vähää ennen kuin hänen kimppuunsa hyökättiin — hänen kahleensa oli katkennut ja sen kirvonnut pää kalahtanut kiviseinää vasten.
Sitten häneen tartuttiin kahden puolen ja häntä raahattiin vinhaa kyytiä pimeissä käytävissä aavistamatonta kohtaloa kohti.
Aluksi hän oli luullut ahdistajiensa voivan olla Torkvasin heimon väkeä, mutta karvaiset ruumiit osoittivat tämän olettamuksen vääräksi. Nyt hän vihdoin oli varma siitä, keitä hyökkääjät olivat, mutta ei voinut aavistaa, minkä tähden häntä ei oltu heti tapettu ja syöty.
Kun oli puoli tuntia ripeästi kiidetty maanalaisissa käytävissä, jotka ovat Barsoomin kaikkien kaupunkien, niin hyvin nykyaikaisten kuin muinaistenkin, luonteenomaisena piirteenä, kohosivat hänen vangitsijansa äkkiä kuutamoiselle pihalle, kauaksi keskusaukiosta.
Carthoris näki heti joutuneensa Barsoomin isojen valkoisten apinain valtaan. Tähän asti oli hänet pannut sitä epäilemään yksinomaan se seikka, että hänen ahdistajillaan oli karvaiset rinnat, sillä valkeat apinat ovat aivan karvattomia lukuun ottamatta päässä törröttävää tuuheaa hiustupsua. Nyt hän oivalsi, mikä häntä oli pettänyt — jokaisen apinan rinnan yli oli kiinnitetty karvainen nahkakaistale, useimmilla banthinnahkainen autiossa kaupungissa usein majailevien vihreiden sotilaiden varustusten jäljittelynä.
Carthoris oli lukenut, että oli olemassa sellaisia apinaheimoja, jotka näyttivät hitaasti kohoavan korkeammalle älylliselle tasolle. Juuri sellaisten valtaan hän'tajusi joutuneensa. Mutta mitä ne aikoivat hänelle tehdä?
Vilkaistessaan ympäri pihan hän näki, että siellä kyykötteli näitä kamalia petoja ainakin viisikymmentä, ja vähän matkan päässä hänestä oli tarkasti vartioituna toinen ihmisolento.
Kun hänen katseensa osui vankeustoverin silmiin, levisi tämän kasvoille hymy ja hänen huuliltaan pääsi: "Kaor, punainen mies!" Hän oli Kar Komak, jousimies.
"Kaor!" huudahti Carthoris vastaan. "Kuinka olet joutunut tänne, ja miten kävi prinsessan?"