Sen kuullessaan Carthoris melkein ponnahti seisoalleen, mutta vartijat kiskaisivat hänet heti takaisin alas.
"Kar Komak!" huusi nuorukainen. "Miksi et sinä voisi tehdä samoin kuin Tario ja Jav tekivät? Ei heilläkään ollut muita jousimiehiä kuin omat luomansa. Sinun täytyy tuntea heidän salaperäinen kykynsä. Kutsu esiin oma utanisi, Kar Komak!"
Lotharilainen silmäili Carthorisia silmät hämmästyksestä levällään, kun nuorukaisen ehdotuksen kantavuus hänelle täydelleen selveni.
"Miksipä en?" hän mumisi.
Mahtavaa nuijaa kantava villi apina hiipi Carthorisia kohti. Heliumilaisen sormet nytkähtelivät, ja hän piti teloittajaansa valppaasti silmällä. Kar Komak tähtäsi läpitunkevan katseen apinoihin. Hän pinnisti sielunvoimiaan, niin että hiki kihosi hänen rypistyneelle otsalleen.
Otus jonka oli surmattava punainen mies, oli jo saapunut melkein käden ulottuville uhriaan, kun Carthoris kuuli kimeän huudon pihan vastaiselta laidalta. Yhtä aikaa kyyröttävien apinain ja nuijahirviön kanssa hän kääntyi katsomaan sille suunnalle, mistä ääni kuului, ja näki osaston uljaita jousimiehiä syöksyvän esille viereisen rakennuksen ovesta.
Raivoisasti kiljuen hypähtivät apinat pystyyn torjumaan hyökkäystä. Nuolisade kohtasi ne puolitiessä, ja toistakymmentä apinaa kellahti hengetönnä tantereita. Sitten olivat apinat käsikähmässä vastustajiensa kanssa. Niiden huomio oli kokonaan kiintynyt hyökkääjiin — yksinpä vartijatkin olivat poistuneet vankien luota liittyäkseen taisteluun.
"Tule!" kuiskasi Kar Komak. "Nyt voimme päästä karkuun, kun jousimiehet ovat kääntäneet apinain huomion pois meistä."
"Ja jättäisimmekö nuo urheat miehet johtajatta?" kivahti Carthoris, jonka uskollinen luonne kimmastui, kun sellaista vain ehdotettiinkaan.
Kar Komak naurahti.