ROXANE.
Vaan mulle olevan ei siitä haittaa näy.
CYRANO. Tien löytää sananne!? — Oh niin, se tulee siitä, mä että sydämeeni vastaanotan niitä; on pieni korvanne, vaan sydän suuri mulla; ja sanain ylhäältä on helppo tänne tulla, vaan kiipeäminen käy aina vaikeasti.
ROXANE.
Ne nythän nousevat jo paljon norjemmasti.
CYRANO.
Ne voimisteluaan sai harjoittaa jo tovin.
ROXANE.
Ma varmaan puhunenkin korkealta kovin.
CYRANO. Niin korkeelt', että sais mun saaliiksensa Mana, jos syämeen' heitettäis sielt' ykskään kova sana.
ROXANE.
Ma tulen alas.
CYRANO, vilkkaasti.
Ei!
ROXANE, näyttäen hänelle parvekkeen alla olevaa penkkiä.
Penkille kiivetkää!
CYRANO, vetäytyen pelästyneenä varjoon.
Ei!