DE GUICHE.
En. Minä tahdon…
CYRANO. … tietää kuinka sinne tulin! Oo, omaa keksintöä käyttämällä kulin!
DE GUICHE, allapäin.
Oih! Hullu!
CYRANO, ylimielisesti.
Jäljittele en; se ei oo kotka
Regiomontanuksen; — ja ei se myöskään ole
Archytaan kyyhky!…
DE GUICHE. Siis on hullujakin, jotka jotakin tietää!
CYRANO. Ei, en toisten teitä pole, se oli omaa!…
De Guichen on onnistunut mennä Cyranon ohitse; hän kulkee
Roxanen ovea kohti. Cyrano seuraa häntä, valmiina käymään
kiinni.
Kun ma kuljen avaruutta,
voin silloin — tietäkää! — mä käyttää tapaa kuutta!
DE GUICHE, kääntyen takaisin.
Vai kuutta!
CYRANO, kielevästi. Riisua jos vaatteeni ma voisin, ja itseni jos pullovyöllä kapaloisin, panisin joka pullon täyteen kastevettä ja päivänpaisteess' oisin, niin on varmaa, että kun päivä itsehensä imis kasteen, niin myös minä kohoaisin silloin korkeuksiin.