CYRANO, yhä kalpeampana ja taistellen tuskaa vastaan. Lauantai, yhdestoista: Kuningas, liian paljon soppaa syötyään, sai kuumeen; lääkäri sen, suonta lyötyään, pois karkotti — sai rikos rangaistuksen jälleen, ja majesteetin suonet kuumeetta on jälleen. — Sunnuntai: hovibaalit; pimeys vältetyksi kai saatiin, kuusisataaneljäkymment'yksi kun tuohust' oli siellä; samaan aikaan, niin ma luulen, neljä noita-akkaa hirtettiin; ja sitten, kuinka lienee, sunnuntainakohan myös voitto saatiin, lyötiin Itävallan Johan; niin muistan kerrotuksi. — Sitten maanantai: Madame d'Athis'n — hm — koira peräruiskeen sai…
ROXANE.
Oh, vaiti, serkku, vaiti!
CYRANO. Hiukan emmittyään tiistaina Lygdamire taas vaihtoi lemmittyään.
ROXANE.
Oh!
CYRANO, jonka kasvot tulevat yhä sairaamman näköisiksi.
Sitten keskiviikko: huviretki hovin
Fontainebleaun linnaan. — Torstai: tuohtuneena kovin
Montglat pois kiiruhti, kun sanoin sekä elkein
Fiesquen kreivi hältä rakkautta anoi. —
Perjantai: Mancini maan kuningatar… melkein;
Monglat Fiesqueä jo lempivänsä sanoi. —
Ja sitten tänään…
Sulkee silmänsä, pää painuu alaspäin. Hiljaisuus.
ROXANE, hämmästyneenä siitä ettei kuule enää mitään, kääntyy,
katsoo häntä ja nousee pelästyksissään.
Ah, hän pyörtyi!
Kiiruhtaa hänen luokseen, huutaen.
Cyrano!
CYRANO, sopertaen.
Mi… mitä?
Näkee Roxanen ylitseen kumartuneena ja suoristautuu
äkkiä, säikähtäen, tuolissaan.
Oh, ei hätää mitään tässä oo!
Voin hyvin!