"Takaisin niin — huomenna tulee takaisin!"
Tönun selkään tuntuu lämmin henkäys, jota seuraa nenän tohina; sitten on poikakin nukkunut. Ja isäkin nukkuu, kädet kuuman, pakottavan pään ympärillä. —
Mutta Mari tuli kaupugista, voimakkaana, terveenä, uhkuvana, ja ryhtyi työhön ja toimiin, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, kuin tahtoisi hän siinäkin täyttää sopimusta.
Ja lapsille toi kodin täyteen kaikenlaisia ihmeitä ja miehelle poven täyteen uutta voimaa. Ja kaikki vieri jälleen entisiä raiteitaan Kurusta maitokamariin ja maitokamarista Kurulle.
Ja sitten suli lumi molempien välistä, vihanta nurmi tuli sijaan ja pajassa, minkä ohi täytyi alati kulkea, alkoi uusi seppä takoa.
Tämä oli Kohvetin Juhan, joka tuli syksyllä sotaväestä tuoden ammattitaidon muassaan, niin että hän voi jakaa Tapun sepänhommia, tällä kun oli liiaksi työtä. Mutta Juhan oli oppinut myöskin kasarmissa soittamaan harmonikkaa, ja osatessaan saada soittoonsa Venäjän miehen ilon ja Venäjän miehen surun, mikä oli täällä uutta, tuli pojasta talven kuluessa mestari, monen kylän kuulu, ja heidän tullessaan Kuruun laulaen ja soittaen, oli peli Kohvetin Juhanin kädessä, ja Mari nuorikkokin kuunteli hänen taitoaan innolla ja halulla.
Mutta hän katseli myöskin mielihyvin, kuinka soittoniekka rautaa takoi, ja kun hänellä oli aikaa maitokamarista tullessa, seisoi hän tai istui kauemminkin pajan nokisella ovella. Keskellä mustaa kuonaa ja ruosteenpunaisia siruja. Ja palkeet puhisivat, ahjo surisi, ilma oli täynnä pistävää hajua ja Söra Jaak, Juhanin palkeitten polkija, ei väsynyt kiittämästä katselijalle veljenpoikaansa.
Tämä iloinen rupattelija, tuskin viisi vuotta Juhania vanhempi, näytteli nuorenmiehen isällistä ystävää ja suosijaa, samalla kuin hän yhdellä haavaa koetti saada itselleenkin loistoa siitä kunnosta, jolla hän tätä kehuskellen koristi. Ei haitannut vähääkään, että pikku tapaukset toistuivat: sen korvasi joka kerran uusi piirre.
"Kas niin, nuorikko, menköön toinen ja tehköön samoin!" Se merkitsi sitä, että tykkimies oppii sepäntaidon — silmillään oppii sepäntaidon käydessään rykmentin pajassa tykkihevosia kengittämässä. Se merkitsi sitä, että kohosit niin nopeasti kersantiksi, että sinut väkisin tahdottaisiin asettaa seitsemän pajan insinööriksi jos palvelukseen jäät, ja osaisit matkia kaikkia niitä korkeita taitoja, mitä "meidän pojalla" on kielessä, kirjassa ja nuotissa puhumattakaan basson ja diskantin laulussa ja tietenkin kolmirivisen harmonikan soitossa.
* * * * *