Mitä siis Tönulle?
Alentaako neljänneskopekan joka tuopilta.
Hm, mutta hän oli hiljattain hiukan kuulustellut toisilta hintoja ja saanut tietää, että toiset saavat maidostaan jopa koko kopekankin enemmän kuin hän, ja hän vatvoi väliin päässään ajatusta — kukapa sitä voisi liiaksua — lisätä puolen kopeekkaa tuoppia kohti Yrjönpäivästä lähtien - ainoastaan puolen.
Siis ehkä neljänneksen?
Kuinka pimeätä olikaan eteisessä!
Hän kääntyi akkunasta, jonka kaihtimen hän laski alas, yöpöytään päin — Kremer oli sillä hetkellä sänkykamarissa — ja otti rasiasta punaisen sydämenmuotoisen makeisen. Samassa lipui hänen katseensa nikkelirasiasta laatikon pohjalle jääneeseen hirven tappoaseeseen ja kun hän otti sen miettien käteensä, pisti hänen mieleensä ladata se. Jossakin piti olla muutama patruuna. Mutta lähemmin tarkastaessaan huomasi hän, että pyssy olikin jo ladattu, ja Kremer muisti, että hän oli tehnyt sen neljä viikkoa sitten — viime maksupäivän jälkeen eräänä pimeänä iltana.
Lisätäkö siis neljänneksen kopeekkaa?
Ulrik jätti revolverin pöydälle, hän ei käsitellyt mielellään ampuma-asetta, ja palasi punaista sydäntä imien saliin takaisin.
Ja sitenpä syntyi hitaasti hyvä päätös: ei mitään lisätä, ei puolta, ei neljännestä, mutta kyllä — jotta toinenkin jotain tuntuvaa saisi kouraansa — koettaa enentää karjaa kevääksi, vähintäin neljällä tai viidellä lehmällä. Enemmän tavaraa, enemmän hyötyä.
Niin, siinä oli ajatusta.