"Hiukan kupkia, Mäenkylä — kuka nyt tulee kapakkaan makaamaan! Sitä ennätät tehdä kotonakin, joskus Marin sylissäkin."
"Kynikää tänään jotakuta toista, jättäkää minut rauhaan!" urisi Prillup hieroen silmiään.
"Kukapa sen tietää, kuka kutakin kynii, entäpä sitten — oletpa jo kylliksi kyninyt sinäkin!"
"Mistäs tiedät!"
"No ihme ja kumma, molemmat ansaitsette yötä ja päivää! Jopa ovat huhut liikkeellä, että Mäenkylä on keväällä sinun."
"Omia juttujasi!"
"Minkävuoksi sitten juttuja?" jatkoi toinen teurastaja. "Kelle jumala antaa pehmeän naisen, hänelle antaa välistä myöskin kauniin moision."
Naurettiin ylt'ympäriinsä, ja Prillup laski jalkansa permannolle.
"Limbärk, anna näille isännille minun laskuuni herrasmaiset kurkunkastikkeet — niitten pilapuheet ovat niin hikovia!"
"No katsohan," kiitettiin, "kenet on moisionherraksi luotu, hän keksii myöskin moision herran sanat!"