"Mutta saat omasi takaisin — saathan sitten omasi takaisin!"
"Niin — sitä ennen pannaan ehkä korvaamaan velkaa, sitten saan takaisin. Mutta mikä minä nyt enää olen hänen silmissään. Retale — jota voi jalallaan tönäistä! Keikaileekin minun silmieni nähden eräälle pojalle — jotta näet: retale olet, tallukka olet, et mikään mies!"
"Mutta sinä saat takaisin —"
"Eikä siinä ole vain hökkeli ja köyhyys — maailman nauru ja pilkka vielä lisäksi — elämän ajaksi — — niin hänellä kuin mullakin kestettävänä — —"
"Mene hänen kanssaan kauas!" Maasikkaan katse on uneksiva.
"Tulee perässä — aivankuin hajukin leviää — ei siitä pääse eroon kuollessaankaan —"
"Mutta hän on luonasi!"
"Mene tiedä, kuinka kauan — sinun omasi on nyt räätälin luona!"
Mäenkylä nousee pöydästä mennäkseen ulos. Hän astuu vahingossa erään edellä kulkijan kantapäille ja hänen selkänsä on kumara. Kun tulee hetken kuluttua takaisin, menee toisen ohi, kunnes huomaa erehdyksen. Mutta pöydän läheisyydestä heilauttaa kättään tiskiin päin ja kuuluu tilaavan sieltä jotakin.
"Vatsa jäi kuin puolelleen ja olut yksin panee viluttamaan." Häntä tärisyttää, kun hän painuu istuimelle. "Konin selkään panin täkin."