Kiristyykö pakkanen siis vieläkin? Siihen asti näpisteli vain nenää ja korvaa — ottaako jo henkeen?
Ja toisen kerran vapisuttaa miestä.
Ja varpaitten ja sormien neniin on pakkanen käynyt kiinni ja nenänalusparta repii huulta — ja nukkuvan tuulimyllyn vierestä alkaa näkyä Aleti — —
Ehkä hetkeksi?
Katsotaanpa.
Mutta yhtäkkiä puhkee hän nauramaan. Kuinka hän sen saattoi unohtaa!
Vilustaa, ja itsellä on vilustumisrohtoa reessä!
Tönu kopeloi heinissä ja tempaisee pullon esiin. Se on kyllä väkiviinaa, jota piti kotona laimentaa tavalliseksi viinaksi, mutta menee se silkkanakin sellaisessa pakkasessa. Ja korkkiveitsi on Tönulla taskussaan.
Kas sitä, millainen kulaus! Maiskuttamaan panee ja hiukan kakistelemaan, mutta miten kuumaksi lyökään poven, miten iskee tulta suonia pitkin! Alappa nyt vielä puhetta takelluttamaan, ja kotona odotetaan! Pisara toisen jalan hyväksi vielä, sitten ohi tämän niinkuin muittenkin kapakkain.
Aleti tulee, ja Mäenkylä matkaa ohi!
Nabraste tulee, ja Mäenkylä matkaa ohi!