Sitten istui ja esitti asiansa, ja neuvokkuus, mikä siinä ilmeni, uhkui
Lemsin enon mukaan samaa terveyttä kuin hänen jäsenensäkin.
Ja hänen puhuessaan, vaihtelee hänen kasvoillaan vuoroin totisuus ja vuoroin päivänpaisteinen hymy.
No, että niin ja niin, että vaihdettaisiin Altkylän vuokratalo mielihyvin Kuruun ja maitohommaan, jos vain emäntä juoneen lyöttäytyisi ja leski lesken kanssa sopisi. Talonvarat täydentäisivät talonvaroja, perhe lisääntyisi vain yhdellä pipanalla. Moision kanssa, tietysti, jäisivät asiat entiselleen niinkuin vainajankin aikana — mitäpä sitä muuttamaan —
Niin, eihän sitä vastaan voisi mitään olla — leski silitti esiliinaansa polven kohdalta — jollei sattuisi tietämään, mitä Arun isäntä hiljattain on puhunut Vanarehen ristiäisissä.
Mitä hän on siis puhunut?
Ei mene hänen järkeensä, kuinka kristityt ihmiset kuten Tönu ja Mari voivat heittäytyä sellaisiksi maailman voiton vuoksi. Olkoon häpeän laita miten tahansa, mutta miten käynee viimein heidän sielujensa!
Vieras hymyilee ja käy totiseksi, nousee istuimeltaan ja käy taas istumaan. Mutta leski silittää polveaan ja lopettaa:
Että niin se nyt on: rupeaisiko hän muutenkin kuormattuun selkäänsä ottamaan sitä uutta syntiä, että vielä joku kolmas sielu joutuu hukkaan näiden kirottujen maitojen vuoksi.
Kun Arun isäntä antaa Marille kättä, niin kumartaa kohteliaasti.
Ja leski kumartaa vastaan.