Pari minuuttia kuluu, joina on kuin elämä olisi paennut. Kaikki pysähtyy, ajatus, suonentykintä, liike. Silmäluometkin ovat kiinni ja kuolema tekee posket vahankarvaisiksi.
Mutta Kremerien henki on tunnetusti sitkeässä. He vanhenevat hitaasti ja kuolevat myöhään. Yhtäkkiä tuntee Ulrik lämmintä surinaa povessaan, sieltä se valuu käsiä ja jalkoja myöten alas, päässä alkaa naksuttaa, silmä syttyy näkemään. Mies tarttuu koetellen polveensa, päähänsä, sitten painaa molemmat kätensä sydäntään vastaan ja rajaton riemu nostaa veren hänen poskiinsa.
"Es schlägt! Es schlägt! Herrgott, es schlägt!"
Nyt toistuu akkunassa se kolmenkertainen kolina. Ulrik nousee ja lähestyy, joka nykäyksessä on uljuutta. Saatanan kasvot ruudun takana ovat huomattavasti kirkkaammat, sarvet ovat kadonneet, suusta ei leisku enää tulta ja käsi, mikä tyynnyttää, näkyy pitkine kynsineen.
Ulrik uhkaa tätä nauraen, sitten rientää hän nuorikkoa vastaan. Niin nuorekkaat eivät hänen askeleensa ole vielä milloinkaan olleet!
"Viimeinen hassutukseni! Melkein olin tappaa ihmisen!"
"Ei, ei, sinä tuotat minulle sanomatonta riemua — todellakin sanomatonta riemua! — Ajattele, sydämessäni on toinen läppä viallinen, varjelen sitä jokaisesta kiihoituksesta. — Pelkäsin, että yhtäkkiä se seisahtaa ja olenkin kylmä! — Mutta nyt — — mutta nyt — —" hän taluttaa vieraan kädestä takahuoneeseen, sillä salin akkunassa ei ole kierrekaihtimia niinkuin siinä — — "nyt vasta tiedän, että elän vielä kauan — vielä sangen kauan elän — — Mutta istu toki — tuon sinulle leivoksia ja viiniä!"
Ja kiirehtiikin tuomaan. Mutta on hyvin kiihoittunut. Tuo kyllä lasit, mutta unohtaa pullon — tuo kyllä kaakun, mutta veitsen jättää tuomatta. Ja lakkaamatta puhuu viallisesta läpästään ja tämänpäiväisestä ratkaisevasta säikähdyksestä. "Sillä koska tämä kesti senkin, kun hän vielä sitäkin voi vastustaa — toisen kerran pääsi voitolle — kuin hän ei pelkää härkää eikä piruakaan — —"
Nuorikko kuuntelee häntä hymyillen rauhallisesti, karvaiset käsivarret ristissä rinnalla. Lumella pestyt kasvot ovat vielä juovikkaat, sarvet sidenauhojen päässä riippuvat hänen sivuillaan.
"No istu toki, vallaton Katri, ja juokaamme sinulle punaa poskiin ja minulle terveydeksi! — Tai otatko ehkä ensin turkin yltäsi ja puhdistat itsesi liasta?"