Pietari antoi raudikkojen juosta hölkyttää jonkun matkaa tietä eteenpäin, kiinnitti sitten ohjaksia ja päästi "tprr!" Kului vieläkin hetken aikaa ennenkuin hän käänsi pitkän kaulan jatkona olevat laihat parrattomat pojankasvonsa isäntään päin.
"Kaupunkiinko ehkä —?"
"Kaupunkiin, niin, — matkustan hevosilla kaupunkiin."
"Ettäkö hevosilla —?"
"Niin, hevosilla, — matkustan tänään hevosilla, kaupunkiin, en junalla."
"Vai ei junalla —?" Ja Pietarin roikkuva leuka putosi vieläkin alemmaksi, kun hänen pienenlainen, niskakuoppaan asti ulottuvan huopahatun peittämä päänsä hitaasti jälleen kääntyi eteenpäin. Pietari loi pitkän hyväilevän katseen pitkin ruunain teräviä selkiä — ne eivät olleetkaan ajo-, vaan ainoastaan paremmat työhevoset — ja tokaisi sitten hetken mietittyään:
"Mutta minulla ei ole kauroja mukana."
"Kauroja voit ostaa joko kaupungista tai matkan varrelta — annan sinulle rahaa."
Pietari alkoi jo kääntää hevosia, mutta viivytteli jälleen.
"Mutta minulla ei ole itsellenikään ei leipää eikä rahaa."