Voihan todellakin ajatella molemmin tavoin. Jollei — niin ei — jos niin, niin sitten kyllä! Vähätpä väliä — kävipä miten tahansa, — voihan sen käsittää niin tai näin.
Ja niin antaa hän päivän kulua miettien, miten olisi paras tehdä ja valitsee aina sen, mikä sillä hetkellä parhaalta näyttää. Se on nimittäin pyhäpäivä, lepopäivä. Levännyt ihminen on järkevä ihminen.
Ja kun he kahdenkesken syövät päivällistä — lapset kipasivat syötyään keinulle — ja kun Mari on lopettanut jutun lehmästä, mikä piti keväällä nostaa pystyyn, ja joka ei vieläkään tahdo antaa maitoa, sillä laidunmaan kova savikko, hiekka ja sora ei kelpaa ruuaksi, niin vetää Prillup partansa naurunvirnistykseen ja sanoo:
"No, kun meillä pitää olla paljon maitoa, niin tee, mitä vanha herra himoitsee — niin voimme maidossa uida ja voissa piehtaroida."
Mari nostaa kysyvästi silmiään, Prillup alkaa nauraa muristen:
"Niin, niin, totisen totta — jumalan pyhässä nimessä! — —
Perjantai-iltana — tiedäthän — — itse toit vielä sanankin — —"
"No, että hänkin on yksinäinen ihminen — ei käy vieraissa eikä puuhaile pyssyjen ja hevosten kanssa — koiraakaan ei ole hänellä — että illat ovat pitkät ja ikävät — — että olisikopa sillä sitten niin väliä. Ja hän ottaisi Jaanin hallusta maitotalouden ja antaisi sen meille —"
Mari on totinen, hän katsoo hiukan kieroon.
"Kontrahdin lupasi tuo hyvä mies heti kirjoittaa, kun sinä vain (Tönun hampaat välkkyvät likaisten karvojen keskeltä) — — kun sinä vain itse — — ja kuru joutuu heti meille — —"
Mari ottaa kourallisen perunan kuoria edestään pöydältä ja heittää vasten hänen kasvojaan. Hänellä ei ole mitään sanottavaa.