Syödään pitkän aikaa vaieten. Keiton hörppimisestäkin vie Kurun Jaanin maiskuttaminen voiton. Ajoittain tuntee viinan tuoksun. Liisu huomaa, ettei Prillup tahdo päästä alkuun. Hänen sormensa vapisevat, hänen katseensa harhailee, puna hänen poskipäillään vaihtelee. Huomatessaan Liisun katsovan häneen, tuijottaa hän silmät suurina yli pöydän tyttöä, eikä tämä tiedä, onko siinä katseessa pelkoa vai ankaruutta.
Liisu lopettaa syömisen pannen kätensä ristiin sekä poistuu veljen kera tuvasta. Ovea kiinni pannessaan vilkaisee hän vieraaseen takaapäin. Hänestä näyttävät Prillupin hiuksetkin levottomilta.
Mutta Prillup alkaa äkkiä aivan rauhallisesti:
"Niin, kyllähän sen maallisen varan kanssa on niin ja näin. Ajatelkaamme esimerkiksi tämänkin talon isäntää. Kylläkai on saanut useinkin itsekseen ajatella, että mihinkä se viimein saa rahansa sopimaan, jos sen vuoksi pitäisi raataa vielä yhtä kauan!"
"Yhtä kauan?" Jaan hymyili happamasti "Enkähän minä ole päästäni pyörällä. Enkähän minä ole sekaisin, hyvä mies! Kykkiäpä puolen yötä maitokannujen välissä, ja toisen puolen käppyrässä kapakanpenkillä kyyröttää vuodesta vuoteen kuin iankaikkisessa kuormajonossa — eipä, veliseni! Tahtoisin pian panna kädet puuskaan ja leikkiä isäntää: antaa palkkalaisten tehdä tuhertaa. Vuosi taikka pari vielä — ei enempää — niin tahdon nojata jalkani omaan peltooni, siis —"
"Ota toki lihaa, Prillup, miksi sinä otat niin niukasti siitä", kehoittaa emäntä.
Mutta Prillup ei sitä kuule, hän kuuntelee vain tulevaa isäntää, joka tahtoo panna kätensä puuskaan ja nojata jalkansa omaan peltoon.
"Jonkun sadan hehtaarin talon poimit varmaan itsellesi tuolta puolen jokea — eihän meikäläisistä ole yhdestäkään". — Itse katsoo vatiin ja ripottelee lusikalla ikäänkuin vastustelisivat herneet siihen menemästä.
Jaan ei heti vastaa, hän katselee ajattelevasti liemilautasta edessään; sitten nostaa hän nenäänsä ja pyörittää päätään ja virkkaa nöyrästi naurahtaen:
"Eipä tiedä, ehkäpä pystyy kahteenkin mokomaan — ehkäpä pystyy lopultakin — mene tiedä nyt niin tarkalleen — ehkäpä pystyy johonkin pikku kartanoon pientä karjamoisiota ostamaan."