Kysyäkö, kuka hän on? — Kremer tunsi kaikki oman alueensa, täysikasvaneet, erittäin hyvin kuudennusmiesten perhekunnat aina sylilapsiin asti, ja nyt oli siinä Prillupin pihassa ihminen päältänähden kotioloissa, ja tätä hän ei tuntenut — miksipä ei siis kysyä, kuka hän on? — Mutta Kremerin herra kääntyi mennäkseen pois, koska ei viitsinyt herättää nukkujaa, ja kysymys olisi jäänyt tekemättä, jollei Prillupin mökissä olisi ollut uutta ovea.
Mutta nyt jäi hän muutaman askeleen päästä silmäilemään sitä uhkeutta, nojaten jalallaan veräjän riukuun ja ristiluitaan tukien katajakeppiin, katseli mustaa majaa muualtakin, käänsi katseensa kaalitarhaan ja pellonkaistaleeseen ja havaitsi, hm, ettei Tönu talonsa hoitajana ole viimeinen kartanon pikku vuokralaisista. — Mutta hän siellä nurmikolla? Ja Kremerin katse meni viistoon kohden makaajaa. Ja sitten hän ajatteli: Missähän Leenu mahtaa olla? Kaksi — kolme lastahan heillä on? Akkunan silmä ei ilmaise sisälläolijoista — Ehkäpä se on heidän kotimiehensä? — Punainen hame aidan vieressä houkutteli hänet jälleen kääntämään kasvojaan. — Hän huomasi lopuksi, että jotkut aidan edessä olevat maitopytyt ja voivakkaset pesijätä odottivat, pienen tulen suuren pajan luona ollessa sammumaisillaan, ja olisi tosiaankin senjälkeen astunut edelleen — jollei kaksi innostuneesti pälpättävää ja iloisesti huudahtelevaa lasta, jotka heinämaan alta täyttä kyytiä juoksivat mökille, olisi pakoittanut hänet vieläkin seisahtumaan.
"Mari, Mari, katsos mikä meillä on! Katsos, mikä meillä on!"
Poikanen kulki edellä kantaen löydettyä peukaloisen pesää, tyttönen liehui hänen kannoillaan, molempien ympärillä pyöri himoitseva koiranretukka — aivankuin pientä tuulispäätä piiskattaisiin pihamaalla nukkujaa kohti. Veräjän luona seisovaa ei nähnyt kukaan.
Näyttää olevan aivan nuori, ajatteli Kremer seuraten heräävän liikettä. Kaikki hänen eleensä samoin kuin kasvot näyttivät aikuisen verkkaisuudesta huolimatta salaa väittävän ruumiillista täyskasvaneisuutta vastaan, tuo päännosto, polville pyörähdys, seisomaan nousu, kaikki liikkeet, millä Mariksi mainittu nuori nainen linnunpesää lähestyi, samoinkuin äänenvärikin, jolla hän pienelle varkaalle totisesti ja opettavasti selitti, että hänen piti heti viemän pesä kauniisti takaisin, muuten katoavat linnut Prillupin ympäriltä ja menevät kaikki toisiin perheisiin.
Mutta munat?
Tietysti kaikkine munineen!
Mitä vielä! Niin kauniita pilkullisia ja pikkuruikkuisia! — Pari kappaletta voisi ehkä —
Ei, ei, lintu on ne laskenut niin viimeisen kuin ensimmäisenkin!
Kuitenkin näkyi ilmeestä, jolla nuhtelija pesästä otettuja munia pivossaan katseli, kuin ei hän itsekään olisi varsin kaukana pojan mielipiteestä.