Kuumeen puuska menee, toinen entistä ankarampi nousee.
Tönu ei uskalla enää nauraa Jaanin taidolle saada puhe johdetuksi asiaan, joka on sydämelle rakas: hän itse osaa nyt mestarillisesti tehdä samallatavoin. Ero on ainoastaan siinä, että Tönu asiasta, mikä on hänen sydämelleen rakas, puhuu vain yhdelle, mutta Jaan omastaan kaikille. Mutta sitä useammin täytyy sen yhden kuunnella Tönun puhetta.
Tönu vatkuttaa asiata, siksi että se panee hänet vatkuttamaan.
Hän on sitkeä, koska toinenkin vatkuttaja on sitkeä.
Kunpa hän olisi hiukankin viisaampi! ajattelee hän tänään.
Kunpa hän olisi hiukankin tyhmempi! ajattelee hän huomenna.
Mutta Mari ei ole viisas eikä tyhmä, ja siinäpä syy, miksi Tönun vatkutuksella ei ole vaikutusta.
Marilla on hyvä unenlahja. Häntä ei saa aamulla vuoteesta. Hän haukottelee ja venyttelee itseään ja noituu kesäistä yötä.
"Loikoisit varmaankin mielelläsi keskipäivään asti, mitä?"
"Loikoisin kyllä".