Tönu sieppaa nyt vasta lakin päästään, ja jättää käden, mikä sitä pitää kiinni, raapimaan niskaa, aivankuin tahtoen huomauttaa, että hän toivoo jutun pian loppuvan.
"Ei ole ollut mitään puhumista herralle."
"Et tahdo siis ruveta maitomieheksi?"
"Niin maitomieheksi? — Ehkäpä tahtoisinkin; mutta puhuukos herra täyttä totta?"
"Kappas tuota hullua!" Herra von Kremer kohoaa vähän pesästään.
"Luuletko siis, että puhuisin sinulle pötyä?"
"Enhän minä sitäkään juuri voi luulla, ja olenhan voinut asiaa ajatellakin, mutta onkopa minun vallassani sanoa viimeinen sana."
"Eikö Mari sitten tahdo."
"Niinhän se varmaankin on."
Herra panee lakin päähänsä ja tarttuu kepin koukkuun. Molemmat katsovat samalla kertaa ympäri, nähdäkseen, onko ketään lähellä.
"Mitä sinä siis pelkäät? Ettäkö ihmiset alkavat puhua."