Samaan aikaan palavat Kremerin herran poikamiehen asunnossa kynttilät.
Niitä palaa runsaamminkin kuin ennen parina viimeisenä iltana, sillä kaikki kamarit ovat valaistut. Herra von Kremerin terveys on nimittäin sangen hyvä, ja saadakseen oikein nauttia siitä tunteesta, ei hän kiirehdi nukkumaan menoaan.
Notkein askelin ja helein äänin kävelee hän salin päästä päähän, kädet vuoroon lantiolla, vuoroon hauskasti housuntaskussa, toisinaan sivelee hän harmaita viiksiään.
Ja peli soi nurkkapöydällä, ja sohvapöydällä hehkuu punaista portviiniä lasissa, ja keltaiset kaakunpalaset hymyilevät lautasella.
Sitten istuu vanha herra aika ajoittain nojatuolissa, ottaa kulauksen lasista, ahmii suuntäydellisen lautaselta, ja ennen juomistaan ei hän unohda nostaa lasia peiliin päin ja nyökäyttää omalle hymyilevälle kuvalleen.
Sydän on terve. Ei voi tuntea läppävikaa. Valtimo tykyttää rauhallisesti
Mutta peli, lempeä ja suloinen, kilisee koko illan erakon syksyistä hautauskulua. "Die letzte Rose", ja väliin uuden, kostean, voimakkaan aallon paisuttaessa povea, korottaa Ulrik von Kremer oman Jupiterin-äänensä ja mörisee pillin mukana:
"Ist denn Lieben ein Verbrechen, darf man nimmer zärtlich sein — —"
Mutta nyt on sopimuksessa, minkä Tönu Prillup teki Kremerin herran kanssa, kaksi puolta, toinen ikävä, toinen riemuisa. Riippuu ainoastaan siitä, kumpaa katselee, kumpaan mielentilaan joutuu. Ja seuraavina päivinä katselee Tönu vaihteeksi iloista puolta, ja hänenkin rintaansa asettui rauha ja hengen ylevyys.
Kaikesta saattoi mies huomata, että hän oli tehnyt Marille vääryyttä. Sillä jos Mari oli astunut tämän askeleen vapaasta tahdostaan, niin ansaitsi hän saada kiitoksen; mutta jos nuorikko toimi korkeampien voimien pakotuksesta, niin oli sitä kohtuuttomampaa ahdistaa häntä soimauksin, koska Tönu itse oli sitä rukoillut noilta voimilta. Mutta kun oli mahdotonta saada selväksi, mikä yleensä näistä mahdeista oli vaikuttanut Mariin, päätti Tönu olla yhtä kiitollinen kaikille, Marille, Marialle ja taivaanisälle yhtähyvin kuin voimalle, jonka kanssa Sutsun muori piti yhteyttä — tietysti muorille itselleen myöskin. Lempeät kasvot ja kiitolliset sanat palkitsivat edelliset, mutta Triinu sai palkkiokseen runsaan osan Prillupin pellon siunauksesta. Tietäjän onneksi oli Kruusimäessäkin hiukan suurempi sato.