"Ei enää, ei enää, muuten raivostun!"
Isä herää kuin unesta, hänen päänsä nytkähtää oikealle ja vasemmalle hänen tietämättä, mitä oli tapahtunut. Sitten näkee hän kalvenneitten kasvojen kostean katseen ja painaa oman suuren, luisen kätensä lapsen pään päälle.
"Ei, ei, — — nyt alamme jotakin muuta!"
Nurkasta tulee Juku haukotellen näkyviin ja jää isän toisen polven eteen seisomaan. Hänellä on suuri vatsa, pienet sääret ja korkea ääni.
"Minne Mari meni?"
"Mari? Mari meni kylään. — Niin, lapset, nyt alamme jonkun leikin — jotakin hauskaa keksimme", ja Prillupin vasen käsi, yhtä suuri ja luinen, painuu pojan pään päälle.
"Mihin kylään Mari meni?" kysyy Anni, jonka huulet vielä nytkähtelevät hätäisinä ja kiihkeinä.
"Niin äiti? — Äiti läksi — äiti läksi Tiitsuun. — — Kuulkaapa, alamme leikkiä arpaleikkiä — — mitäs arvelette, ryhtyisimmekö leikkimään arpaleikkiä? Juku, missä on taulusi?"
Mutta Jukun suuri laukku jää pakoilleen, hänen järeä äänensä kysyy heikosti: "Milloin Mari tulee kotiin?"
Ja samalla kertaa tiedustelee Anni, jolla on isän ruskeat surulliset silmät: "Miksi hän niin myöhään vielä läksi kylään?"